Elämä on luojan läsnäoloa

 

Markku Jyväkorpi, lyhennelmä omakustanteesta

MITÄ IHMINEN EI TIEDOSTA, NIIN SITÄ EI OLE OMASSA TODELLISUUDESSA

Näin ihmisyydessä tuleekin keskeiseksi ymmärtäminen ja tajuaminen. Mieli toimii sekä maallisessa että henkisessä rinnakkaistodellisuudessa, mutta tapahtuman pitää rekisteröityä aivoihin, jotta se on käytössä maallisessa elämässä. Tämä antaa maalliselle järkeilylle mahdollisuuden väittää, että kaikki henkiset tapahtumat ovatkin aivotapahtumia. Mutta on paljon ilmiöitä, joita ei voi selittää aivotapahtumina, esimerkiksi kehosta irtautumiskokemuksessa on voitu tehdä havaintoja, jotka eivät ole mahdollisia kehosta käsin, esimerkiksi naapurihuoneistosta tai katon rakenteista. Henkinen kehitystapahtuma edesauttaa mielen aukeamista korkeampaa tiedostamiseen. Ihmisessä pitäisi olla kehon, mielen ja sielun tasapainotila.  Kaikki henkiset mestarit kehottavat tietoiseen Luojakokemukseen, Jeesus jopa ensimmäiseksi.  "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä". “Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt. 15:32-39)

 Kuva 1 Katutaidetta Tukholma

Kuvateksti. Jeesus puhui tuhlaajapojasta ja ihminen voi aktivoitua koska tahansa  palatakseen takaisin tietoiseen Luojayhteyteen huomioimalla Jeesuksen viitoittama elämäntapa. Jeesus korosti, että hänen kuvaamansa elämäntapa on tie elämään ja evankeliumeissa kuvataankin Jeesuksen tarkoittama elämäntapa esimerkein. Ihmisen tulisi pyrkiä totuudelliseen, hyväntahtoiseen, inhimilliseen ihmisyyteen toteuttamalla elämäntapaa, missä pyritään huolellisuuteen ja hyväntahtoisuuteen ajatuksissa, tunteissa, sanoissa sekä teoissa eli mieli ja ajatukset pitäisi pyrkiä saamaan hallintaan sekä hyväntahtoisiksi. Luojaa tulisi rakastaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseään eli mitä haluaisi tehtävän itselleen vastaavassa tilanteessa.  Kun ihminen rakastaa Luojaa, niin alkaa arvostaa myös Luojan ilmennystä, kuten eläviä olentoja ja luontoa. Jokainen ihminen on Jumalan lapsi ja tämän olemusta, luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi.  Jeesuksen ohjeistus  on yleisinhimillinen ja Jumalan jokaiselle tarkoittama. Jeesus korosti rukousta ja Buddha meditaatiota, ne ovatkin yksi ja sama eli ollaan hetki virittäytyneen kiitollisesti sekä rakkaudellisesti Luojan läsnäoloon.

 

Ajatus ja sana eivät itsessään johda mihinkään, tarvitaan vielä teko toteutuksena, mikä uskonnossa tarkoittaa kokemista. Liittyen vapaaseen tahtoon, jos ihminen ei tee mitään, niin ei mitään tapahdukaan. Minä on kaiken aikaa Luojan rakkaudellisessa läsnäolossa ja egon maallisuuteen takertuneiden pyrkimyksien välissä.  Jossakin vaiheessa ihminen huomio sielullisen herätyksen tai kosketuksen, mitä kuvaa satunäytelmä "Prinsessa Ruusunen" ja huomio alkaa siirtyä etenevästi Luojayhteyteen.

 

Neale Walsch tuo esiin kirjoissaan, että elämä on täydellistä, vaikka se ei olisikaan sellaista, mitä ihminen haluaa. Sielu luo ihmiselle tilanteita, sattumia, tapahtumia, jotka antavat ihmiselle mahdollisuuden valita rakkaudellinen viisaus ja tuoda näin sielullisuuden rakkaudellisuutta elämään. Valinta jää aina ihmiselle. Ihminen tarvitsee sielullisuuden rakkaudellisuutta saadakseen mielensä aukeamaan Luojayhteyteen, mikä on mahdollista vain rakkaudessa. Olosuhteita voi olla vaikeata muuttaa, mutta ihminen itse päättää, mitä ne merkitsevät hänelle eli kuinka tapahtuma koetaan. Näin hyvä ja paha muuttuvat suhteelliseksi eli tapahtuma voi olla maallisesti ankeata, mutta tämä voi olla sielullisesti tilaisuus kehitysharppaukseen.

 

Sielu luo ihmiselle tilaisuuksia, jotka eivät välttämättä toistu eli ihmisen pitäisi käyttää elämän antamia tilaisuuksia, toisinaan Luojan suoranaisia kädenojennuksia hyväkseen. Ihmisyyteen liittyy vapaa tahto ja näin ihmisellä on mahdollisuus valintaan tai olla tekemättä mitään. Jokainen voi saada heräämisvaiheessa symbolisen unen, mitä sielu toivoo ihmisen tekevän omaksi hyväkseen, joskus merkittävässä elämänvaiheessa unikuvia voi tulla useammalla tavalla. 

 

LUOJAN VOI TIEDOSTAA VAIN SISÄISESSÄ HENKISESSÄ KOKEMUKSESSA

 

Ihminen on kaiken aikaa Luojan rakkaudellisessa läsnäolossa ja Luoja on lähempänä kuin oma hengitys eli huomio pitäisi kääntää sisäänpäin omaan rakkaudelliseen Luojayhteyteen, jotta mieli tulisi tietoiseksi tästä yhteydestä. Luojan voi kokea vain rakkaudessa sisäisenä sielullisena kokemuksena eikä ulkoisena aistihavaintona eli ihminen voi katsoa samanaikaisesti maallisin ja tsakrojen avulla henkisin silmin. Tällöin vieressä istuva ei näe mitään poikkeavaa.  Jeesuksen ohjeistus  Luojan  tiedostamiseksi on aivan keskeinen, jotta ihminen ei alkaisi etsiä Luojaa itsensä ulkopuolelta. Jokainen rukoilee "Isä meidän rukouksessa" Jumalan tahdon toteutumista. Jeesus toi selkeästi esiin eli pelastumisessa kysymys on elämäntavasta. Tällöin ihminen kokee tietoisen Luojayhteyden ja menettää samalla kuoleman pelon. Tietoinen Luojayhteys on ihmisen suurin onni ja autuus, mikään maallinen korvike ei ole vertauskelpoinen.

 

SIELUSTA, KORKEAMMASTA MINÄSTÄ 

 

Sielu näkee elämän ykseytenä ja minän Luojan osana ja kaltaisena. Symbolinen vastaavuus on keho ja sen osat. Ihmisen taustalla on korkeamman minän, sielun ihmisyyden idea maallista elämää varten. Korkeampi minä yrittää johdattaa ihmistä tietoiseen Luojayhteyteen ja mitä enemmän korkeampi minä voi ilmentyä ihmisessä sekä ihmisen kautta niin sitä parempi.  Kun ihminen tekee toiselle rakkaudellista, niin rakkaus ja ilo tulevat sydämen kautta mieleen koettavaksi eli rakkautta ei voi ottaa, mutta kun sitä antaa toiselle, niin itsekin voi sen kokea. Maalliselle mielelle rakkaus on vierasta ja sitä yritetään selittää jonkinlaisina kemiallisina tapahtumina aivoissa. Kun ihminen kokee rakkautta, niin silloin tapahtuukin monenlaisia fysiologisia tapahtumia kehossa mutta ei toisinpäin eli rakkautta ei voi keinotekoisesti aikaansaada.

 

Korkeampi minä viestittää toiveensa tunteena ja kohta maallinen mieli tuo mielipiteensä, onko tapahtumasta persoonallista hyötyä. Mahdollinen pakottaminen, pelottelu, uhkailu tulee maallisesta mielestä sen vanhoista suggestion kaltaisista ajatuksista. Valintatilanne antaa ihmiselle mahdollisuuden ilmentää ihmisyyttä positiivisessa merkityksessä eli kuka todella on. Valinta jää kuitenkin aina ihmiselle eli ihanne olisi, jos valintatilanne kuvaisi sydämen viisautta eikä kuvitteellista roolihahmoa tai muiden odotuksia.

 

Jokaisella on sisäinen, alitajuntainen kaipuu Luojayhteyteen eli rakkauden, ilon, autuuden, valon ja elämän ykseyden lähteeseen. Minä sieluna on osa Jumalaa eikä ole olemassaoloa Tämän ulkopuolella. Ihmisen tajunta, elämä ja näin ajattelukin mahdollistuu Luojan huomiosta, tämän energiavirrasta. Ihmiselle olisikin suuri etu pyrkiä tekemään kaikki yhdessä Luojansa kanssa. Tällöin ihminen virittäytyy huomaan Luojan rakkaudellista läsnäoloa ja toisaalta alkaa varoa omassa toiminnassa sopimatonta sanomista ja tekemistä.

 

Jokainen pyrkii onnellisuuteen ja kokemaan mielihyvää. Rakkautta ja iloa ei voi ottaa tai pakottaa. Sielu on täynnä rakkautta ja iloa, kun ihminen tekee rakkaudellista toiselle, kuten hymyllä, rohkaisulla, auttavalla teolla, kohteliaisuudella, niin vapauttaa iloa kulkemaan sydämen kautta mielen koettavaksi eli tarvitaan sydämellisyyden ilmenemistä, jotta sielullisuuden rakkaudellisuus voi tulla mieleen koettavaksi.  Ihminen on kokeva rakkausolentoa ja ilman rakkautta sekä iloa elämä muuntautuu kuivaksi ja kylmäksi.

 

Rakkaudellinen ihmissuhde on suunnattoman arvokas aktivoimaan ihmistä ilmentämään aitoa ihmisyyttä, sydämen sivistystä. Rakkaudessa tarvitaan kaksi, yksin on vaikeata. Rakkauden olemukseen liittyy vapauden ilmapiiri, jotta ihminen voisi ilmentää itseään, tässä mielessä odotus toiselta voi olla enemmän tai vähemmän tukahduttavaa. Korkeampi minä, sielu on rakkauden ja ilon lähde ollen Jumalan rakkauden ruumiillistuma ihmisen apuna. Rakkaudellinen ihmissuhde tuo sielullisuuden rakkaudellisuuden värähtelyt, mikä avaa mieltä Luojayhteyteen eli toinen ihminen ei ole elämän täyttymys, vaan tämän avulla mahdollistuu rakkaudellinen yhteys Luojaan ja tietoinen Luojayhteys eli Luoja ei löydy maallisen mielen ajatuksista, paikoista tai mielipiteistä.

 

Rakkaudellisuus ja onnellisuus aktivoivat ihmistä ilmentämään itseään positiivisesti. Sydämen kyllyydestä suukin puhuu, kun on onnellinen, niin ymmärrys ja tajuaminen kehittyvät automaattisesti heijastuen elämän auttamisena, ystävällisyytenä, lähimmäisen auttamisena, myötätuntoisuutena jne. Korkeampi minä on lähde aktivoitumiselle, innostumiselle, luovuudelle ja intuitiolle eli intuitio ei löydy maallisesta mielestä vaan sielusta. Ihminen tarvitsee elämän antamia tilaisuuksia ilmentää sielullisuuden rakkaudellisuutta, jotta ihminen saisi avattua  mieltä  Luojan kokemiseksi, tätä tapahtumaa ego pyrkii torjumaan ja väheksymään. Näin jokaisen tulisi valintatilanteessa huomioida sekä valita sydämen sivistys eli rakkaudellinen viisaus ennen kuin maallinen mieli alkaa torjua tapahtumaa. Muutaman sekunnin Luojakokemus poistaa ihmisen kuoleman pelon ja antaa syvällisen henkisen ymmärryksen. On vaikeata ymmärtää, miksi monet tahot yrittävät pontevasti vastustaa ihmisen muutaman sekunnin kokemusta, mikä mahdollistuu keskeisesti pyrkimyksessä ajatuksien ja mielen hyväntahtoiseen hallintaan.

 

Kirkollisia suuntauksia on sadoittain, joissa erilaisia yksityiskohtia pidetään keskeisenä. Vuosituhannesta toiseen henkiset mestarit ovat todenneet ja kuvanneet kuitenkin yhteneväisesti saman elämäntavan ja henkisen todellisuuden tietoisen Luojayhteyden kokemiseksi. Todellinen aito, henkinen minä paljastuu vasta mystiikassa eli sisäisessä henkisessä kokemuksessa eheytymisen yhteydessä, mikä tapahtuu valaistumisessa. Henkisestä mestarista eräänä esimerkkinä on Eckhart.

 

Basam Books on julkaissut v. 2009 kirjan "Mestari Eckhart sielun syvyys". Eckhart toimi 800 v. sitten mm. teologian professorina Pariisissa, oli teologinen uudistaja, mystikko, gnostikko.  Eckhart selitti Raamattua ja uskontoa taivastietoisuuden näkökulmasta, mm. seuraavasti: "Temppeli jota Jumalan tahto haluaa voimallisesti hallita on ihmisen sielu, jonka hän on luonut omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen." Myös Eckhart korosti, että Luoja on aina lähellä ihmistä, vaikka ihminen voi mielessään kuvitella toisenlaista. "Jumalan vaikutus tapahtuu aina hänen ainokaisessa Pojassaan - vaikutuksellaan Jumala haluaa opettaa meille, että me olemme ainoa Poika." Tässä yhteydessä Echart viittasi myös Raamattuun. "Minä olen sanonut. Te olette jumalia ja kaikkein Korkeimman lapsia. (Ps. 82:6). 

 

IHMINEN LUO OMILLA AJATUKSILLA JA TUNTEILLA  ASTRAALI-, MIELIKUVITUSMAAILMANSA 

 

Nukahtaessa sielun huomio siirtyy pois kehosta ja minätajunta siirtyy itse luomaansa astraalimaailmaan. Ihmisen ajatukset ja tunteet muodostavat tämän, jokainen huomaa, kuinka unessa ajatukset ja tunteet muuttavat mielikuvia. Joillakin nukahtaminen on tietoista, puhutaan tietoisuuden yhtäjaksoisuudesta. Näistä matkoista on kirjoitettu kirjojakin. Tavallaan nukahtaminen on "pikkukuolema" eli minätajunta siirtyy kehon ulkopuolelle. Monen ovat ennen heräämistä huomanneet seisovansa kehon vieressä. Mieli on aktiivinen unenkin aikana käsitellen päivän tapahtumia. Mieli toimii sekä maallisessa että henkisessä rinnakkaistodellisuudessa, mutta tapahtuman pitää rekisteröityä aivoihin, jotta se on käytössä maallisessa elämässä. Kehosta irtautumiskokemuksessa, kuolemanrajakokemuksessa ja leikkauksen yhteydessä minätajunta voi tehdä joskus kehon ulkopuolella havaintoja, jotka eivät ole mahdollisia kehosta käsin. Joskus selkeä uni muistetaan kirkkaana vuosikymmeniä. Heräämisvaiheessa ihminen voi nähdä keskeisen symbolisen unen, missä ihmisyydessä mennään ja mitä pitäisi ottaa huomioon. Joskus keskeisessä asiassa voi nähdä samasta asiasta erilaisia symbolisia unia, jotka viestittävät samaa asiaa. Sielu auttaa kaiken aikaa ihmistä, mutta valinnat jäävät ihmiselle.

 

Liittyen Luojan läsnäoloon sattuma sekä hyvä ja paha muuttuvat suhteelliseksi, sillä sielun näkökulmalta keskeistä on henkinen edistyminen sekä näin ymmärryksen ja tietoisuuden kohoaminen. Mihinkä ihminen kiinnittää huomiota muuttuu samalla ihmisen todellisuudeksi. Aistihavainto, ajatus, sana aiheuttavat ulkokohtaisen mielikuvan, ihminen voi luoda mielikuvituksessa, virtuaalitodellisuudessa kuvitteellisia tapahtumia, mutta ihmiselle on todellista vain kokeminen. Esimerkiksi pyöräilemistä voi katsella, siitä voi lukea loputtomasti, mutta tapahtuman olemus tulee omaksi todellisuudeksi vain kokemalla. Vastaavasti on eri asia puhua Luojan rakkaudesta kuin kokea tämä. 

 

Jokainen Luojaan kohdistunut rakkaudellinen sekä kiitollinen rukous ja huomio voimistaa tätä yhteyttä ja päinvastoin, jos ei kiinnitä asiaan huomiota, niin Luojayhteys jää vain piileväksi mahdollisuudeksi. Luoja on aina läsnä ihmisen elämässä ja ihminen onkin taivaassa tietämättä tapahtumaa, valaistumisessa eli Kristuskokemuksessa tapahtuma muuttuu tietoiseksi. Rakkaus on ihmisen ja Luojan yhdistävä tekijä. Rukouksessa rakkaus ja kiitollisuus ovat keskeistä, ettei rukous olisi vain maallisen mielen mekaanisia sanoja.  

 

IHMINEN ON AJATUKSIENSA KALTAINEN

 

Jokaisen elämä etenee omien ajatuksien johdattama eli ihmisen tulisi ajatella, mitä ajattelee, jotta omat ajatukset kuvaavat omaa ihmisyyttä eikä muiden mielipiteitä. Ihanne olisi pyrkiä tasapainoon aidon henkisen minän, sisäisen Itsen kanssa. Kaikessa toiminnassa on ajatus, sana sekä teko. Sana puhuttuna tai kirjoitettuna on julkituotu ajatus ja teko on sen toteuttaminen, esimerkiksi uskonnollinen kokemus. 

 

Ajatus on kuin tietokoneohjelma tai sokea "olio", jonka läpi aletaan katsoa elämää. Esimerkiksi jos ihminen epäilee tai pitää mahdottomana Luojan kokemista, niin omat ajatukset tekevät tämän kokemisen hyvin vaikeaksi. Pelko on maallisen mielen luomus. Rakkaus on jumalallinen ominaisuus ja näin rakkautta ei voi keinotekoisesti synnyttää. Rakkaus ja pelko ovat toisensa poissulkevia. Kaikki henkiset mestarit varottavat pelkäämästä. Varovaisuus on eri asia kuin pelkääminen. Pelko lamaa mieltä heikentäen ymmärrystä ja harkintakykyä sekä pitkittyessään vaikuttaa haitallisesti hyvinvointiin tuoden erilaisia  stressioireita. 

 

IHMINEN ON SIELU TILAPÄISESTI KEHOSSA

 

Kymmenet miljoonat ovat kokeneet sattumanvaraisen kehosta  irtautumisen. Tästä järjestetään myös kansainvälisiä kursseja. Shamaanit ovat käyttäneet apuna rumpua ja yrttejä. Tapahtumaan liittyy yleisesti kuoleman pelon menettäminen ja kokemus muistetaan yksityiskohtaisesti koko elämä. Tällöin minä tajuavana ja ajattelevana henkiolentona  liikkuu ajatuksen voimalla ja toteaa kehon olevan pelkkä kuori maallista elämää varten. Samalla ihminen ymmärtää oman henkisen olemassaolon todellisuutena ilman kehoa. Raamatussa kuvataan (2 Kun. 6:12), kuinka profeetta Elia teki kehon ulkopuolella vakoilua muistuttavia havaintomatkoja. Avataara Meera on selvänäköisesti havainnoinut ja kuvannut sanoin sekä piirustuksin kirjassaan "Bringing Down the Light" läheisensä tapahtumat kuoleman jälkeen. Tässä tulee hyvin esiin, kuinka ihmisen voi olla vaikeata päästä eroon omista piinaavista ajatuksista. Sture Lönnerstrand kuvaa kirjassaan "Shanti Devi Kertomus jälleensyntymisestä" (Kirjayhtymä Oy, 1994) yksityiskohtaisesti  Shanti Devin jälleensyntymistapahtuman. Shanti Devi pystyi muistamaan edellisen elämänsä Lugdi Devinä tarkasti, pieniäkin yksityiskohtia myöten. Raamatussa Jeesus toi esiin Johannes Kastajan yhteydessä, että tämä jälleensyntynyt Elias. Henkiset mestarit korostavat, että ihminen kuoleman jälkeen kohtaa keskeiset omat ajatukset. 

 

IHMINEN ON PERUSOLEMUKSELTAAN RAKKAUSOLENTO 

 

Ihmisen tulisi toimia valintatilanteessa rakkaudellisen viisauden mukaisesti ja varoa vanhoja maallisen mielen ankeita reaktiotapoja, sillä kaikki tilanteet ovat aina uusia. Lähimmäiselle voi olla suuri ero, jos on ystävällinen tai sanoo ärtyisenä jonkin ilkeyden. Persoonallinen minä, ego on mielen luoma ajatushahmotelma, ego on kaiken aikaa muuttuva. Aivoissa on tietokonemaisesti vanhoja reaktiotapoja, kuinka missäkin tilanteessa on aikaisemmin toimittu. Ihminen voi olla "yliherkkä" egon kunnian puolustamisessa, mikä voi aiheuttaa helposti kielteistä käytöstä ja mielen pahoittamista jostakin turhanpäiväisestä sanasta tai eleestä. Esimerkiksi toisen kuviteltu loukkaus tai epäkunnioittava käytös voi jo aiheuttaa kielteisen ketjureaktion, esimerkiksi liikenteessä. Ihmisen tulisi ilmentää sydämen sivistystä eli inhimillistä, hyväntahtoista ihmisyyttä. Ihminen on perusolemukseltaan rakkausolento ja näin kaikkiin tapahtumiin pitäisi saada mukaan inhimillisyyttä eli hyväntahtoisuutta ja myötätuntoa. Kun päivän tapahtumia katsoo mielessään uudestaan, niin huomaa onko ollut oma itsensä vai kuvitteellinen roolihahmo.

 

Ihmisen pitäisi saada elävä yhteys Luojayhteyteen sielullisuuden rakkaudellisuuden avulla olemalla hetkessä tietoisena sekä keskittymällä elämän tarjoamiin henkisesti kohottaviin tapahtumiin, kuten luonnon kauneuteen, henkisen kirjan kohottaviin ajatuksiin, kohottavaan musiikkiin, rakkaudelliseen ikoniin,  laulamalla tai keskittymällä mantraan jne. Henkisessä kehitystapahtumassa rakkaudellinen ihmissuhde on lähes korvaamaton tuoden jatkuvasti mahdollisuuksia sielullisuuden rakkaudellisuuden ilmentämiseen, kuten ystävällisellä keskittymisellä toiseen, sanomalla  kaunista ja rohkaisevaa, hellällä kosketuksella, tekemällä auttava teko, hymykin tulee sielusta jne. 

 

Jokainen Luojaan kohdistunut rakkaudellinen ja kiitollinen rukous sekä huomio edesauttavat tätä yhteyttä koko elämän ajan. Jeesus kehotti lähestymää Luojaa lapsen kaltaisesti eli rakkaudellisesti, avoimesti ilman ehtoja, vaatimuksia tai odotuksia. Tämä sama vapauden ilmapiiri pitäisi olla myös parisuhteen olemuksena. Rakkautta ei voi ottaa tai pakottaa. Rakkauden ilmapiiriin liittyy luova, innostava, aktivoiva voima. Rakkaudellinen ilmapiiri on toisaalta herkkä eli se ei kestä pahantahtoisuutta, loukkaamista tai vahingoittamista. On keskeistä huomata, etteivät kehot rakasta toisiaan vaan sielut.  Sielu on Jumalan rakkauden ruumiillistuma ollen osa tätä. Näin kaikkien sielujen rakkaudellisuus on osa Jumalaa ja kaikki sielut ovat Jumalan osia. Tällä tavalla ihmiskunta on myös samassa veneessä yhteisellä matkalla. Vaikka maallisesti ihminen arvioidaan käytön perusteella, niin Jumalan näkökulmalta kaikki ihmiset ovat tämän lapsia ja olemusta. Jokaisella on oma henkinen tie kuljettavana. 

 

MIELI TUO MINÄLLE HALUJA ONNELLISUUDEN KORVIKKEENA 

 

Ihminen yhdistää usein onnellisuuden halunsa toteutumiseen, parempi olisi kuitenkinkin valita eikä haluta, jos halu estyy, niin tapahtuma pyrkii ärsyttämään. Mieli tuo minälle haluyllykkeitä ja kielteisiä tunteita, kuten kostonhalua, pahantahtoisuutta, vihaa, pelkoja jne. Nämä aiheuttavat mielen levottomuutta ja aivojen kautta stressioireita kehoon. Jokaisen tulisikin olla huolellinen ja hyväntahtoinen ajatuksistaan, sillä ihminen on ajatuksiensa kaltainen. Mitä paremman yhteyden ihminen saa sieluunsa, aitoon henkiseen minään, niin vastaavasti tämä edesauttaa mielen tasapainottumista ja ihminen löytää sisäisen rauhan. Tällöin ihminen on vähemmän  riippuvainen muiden mielipiteistä, mielen haluyllykkeistä ja toisen pahantahtoinen sana ei löydä kosketuskohtaa. Parisuhteessa  ihmisen tulisi voida ilmentää itseään, jotta voi haluamallaan tavalla kokea itsensä. Toiselle ei saisi luoda odotuksia, koska se ilman sanojakin heijastuu ilmeinä, eleinä, äänenkäyttönä, toimintana ilmapiiriä heikentävästi.

 

Jos ihminen haluaa toistuvasti jotakin, esimerkiksi rahaa, kunniaa, menestystä tai luo kostavia, pahantahtoisia ajatuksia, niin tällöin ihminen aikaansaa voimistuvan ajatustunneluomuksen kuin sokean tietokoneohjelman, joka pyrkii entistä suuremmalla voimalla mieleen ja toteutukseen. Mielellä ei ole suhteellisuuden tajua eli jotakin pientä asiaa jatkuvasti miettimällä se luodaan itselle merkitseväksi. Jokin ärsyttävä yllyke voi edesauttaa patoutuneen haluajatuksen kielteistä purkautumista, esimerkiksi tarpeettoman ilkeytenä tai pahantahtoisena tekona, joskus liikenteessä kohtalokkaana "opettamisena". Tunne on sielun kieli, mutta käskyt, pakottaminen, syyllistäminen, vaatiminen tulevat maallisen mielen ajatuskuplasta eli vanhoista suggestion kaltaisista ajatuksista. 

 

Ihminen päättää, kuinka suhtautuu ja kokee tilanteen tai olosuhteet eli valittu näkökulma valitsee keskeisesti, mitä ajatellaan ja koetaan.  Vanhat ajatukset pyrkivät hylkimään erilaisia ajatuksia ja havaintoja etsien alitajunnasta sekä ympäristöstä vanhojen ajatuksien mukaista. Näin jokainen näkee elämän ajatuksiensa mukaisena. Mieleen hyväksytyt ajatukset ovat kuin värilliset silmälasit. 

 

JOKAINEN PYRKII ONNELLISUUTEEN JA KOKEMAAN MIELIHYVÄÄ

 

Ihmisen henkinen kehitys heijastuu, mikä tapahtuma synnyttää mielihyvää. Suurin onni ja autuus on oman Luojayhteyden kokeminen, mikään maallinen korvike ei ole tähän vertauskelpoinen.  Ajatuksen sekä toiminnan takaa löytyy aina tunne. Ihminen on ajatuksiensa kaltainen ja näin jokaisen tulisi pyrkiä ajatuksien sekä mielen hallintaan sekä hyväntahtoisuuteen.  Mihin ihminen uskoo, sanoo tai tekee on suhteessa, mitä ajattelee. Tämän vuoksi pitäisi olla huolellinen ja hyväntahtoinen ajatuksistaan. Maallinen järkeily puhuu uskonnosta mielellään jonkinlaisena hurahtamisena, mutta jokaisen on mahdollista Jeesuksen kuvaamalla elämäntavalla kokea tietoinen Luojakokemus. Tällöin Luoja ilmenee ihmiselle haluamallaan tavalla, mutta kuitenkin siten, että ihminen havaitsee ja kokee tapahtuman yksiselitteisesti.

 

TV:ssä haastattelussa eräs nuorimies sanoi, että katuväkivallassa ja seksissä kokee samantapaista kiihottavaa tunnekuohua.  Syvemmässä merkityksessä seksi yhdistää kaksi ihmistä, jotta nämä kokisivat yhdessä rakkautta.  Mielihyvän kokeminen kuvaa omaa henkistä kehitysvaihetta, esimerkiksi tuottaako mielihyvää juopottelu vai kulttuuritapahtuma, toiselle ilkeily vai kannustava rohkaisu, huomaako ystävällisesti lähimmäisen vai päinvastoin jne.  

 

MIELI LUO OMILLA AJATUKSILLAAN EGON, PERSOONALLISEN MINÄN 

 

Oma ajatusluomus ego kaipaa muiden huomiota ja arvostusta sekä on tällä tavalla myös vaikutusaltis. Mieli vertaa kaikkea keskenään ja näin persoonallinen minä arvostaa rahaa, kunniaa, menestystä. Maallinen mieli näkee kaikessa ulkokuoren, erillisyyden sekä arvio mahdollisen oman hyödyn, suhtautuen muihin käytön perusteella eli päinvastoin kuin korkeampi minä, sielu, joka katsoo kaikkea ykseytenä ja mahdollisuutena elämän auttamiseen sekä edesauttaa ihmistä tietoiseen Luojayhteyteen. Ihminen voi koko elämän ajan  kääntyä halutessaan Luojan puoleen ja pyytää tätä omaan elämään, liittyen vapaaseen tahtoon ihmisen pitäisi tehdä tämä alkuliikahdus. Rakkaudellinen ihmissuhde on ihmiselle arvokas monella eri tavalla, aktivoiden ja innostaen myös ilmentämään piileviä positiivisia ominaisuuksiaan. Kun toinen kiinnittää huomiota toisen myönteiseen puoleen, niin samalla muutkin ihmisyyden positiiviset ominaisuuden alkavat kehittyä ja ilmentyä. Parisuhteen positiivinen ilmapiiri tuo molemmat toinen toistaan tukien Luojakokemuksen kynnykselle.  Yksin on vaikeata. Kaikki ihmissuhteet ovat arvokkaita tuoden tilaisuuden ilmentää sydämen sivistystä, kuten sanomalla ystävällinen sana, hymyilemällä, toiseen hyväntahtoisesti keskittymällä, auttavalla teolla jne. 

 

Henkinen kehitys ei liity maalliseen menestykseen tai ikään. Ihmisen tulisi saada kosketus sielullisuuden rakkaudellisuuteen tuomalla valintatilateisiin rakkaudellista viisautta eli sydämen sivistystä. Ihanne olisi nähdä elämä Luojan rakkaudellisena läsnäolona. Ihminen on kahdessa todellisuudessa samanaikaisesti. Jokaiselle olisi suuri etu huomioida Luoja elämäänsä ja pyrkiä toimimaan yhdessä tämän kanssa. Tietyllä tavalla ihmisen ongelma on siinä, että Luoja on kaiken aikaa läsnä ihmisen elämässä ihmisen tietämättä tapahtumaa.

 

JUMALAN OLEMUKSESTA 

 

Raamatullisesti Hänessä (Kristuksessa) me liikumme, elämme ja olemme, näinkin ihminen on kaiken aikaa Luojan rakkaudellisessa läsnäolossa. Avataara Amman mukaan kaikki tapahtuu Jumalan mielessä ollen tämän tietoisuuden läpäisemää. Jung tuo edellisessä kirjassaan esiin, että kaikki tapahtuu kollektiivisessa piilotajunnassa  ja kaikki ovat tässä yhteydessä toisiinsa. Tiedemiesten tietokonemallissa maailmankaikkeuden syntykohta alkuräjähdyksessä oli hyvin pieni  mahdollisesti sokeripalaa pienempi. Ihmisen on vaikeata ymmärtää, mistä tällainen aine - energia syntyi tyhjään avaruuteen. Henkisten mestareiden mukaan se syntyi Jumalan energiasta. Näin ajatellen kaikki olemassa oleva on Luojan energiaa ja läsnäoloa sekä ykseyttä, mutta tietyissä tilanteissa on helpompi kokea Luojan rakkaudellinen läsnäolo, kuten rukouksessa ja meditaatiossa, henkisessä tapahtumassa,  luonnon kauneudessa, kohottavassa taiteessa ja musiikissa, rakkaudellisessa tapahtumassa. 

 

Suomen teosofisen seuran perustaja, näkijä Pekka Ervast tuo esiin kirjassaan "Kalevalan avain" (Kristosofinen kirjallisuusseura, 1992)  sivulla 65 tapahtumaa, missä sisäisessä maailmassa entisaikojen tietäjä, joogi ja henkinen mestari kohtaa saman olennon, joka Isänä ja Luojana sulkee syliinsä koko meidän aurinkokuntamme. Tämä mahtava persoonallisuus ei ole kuitenkaan Ervastin mukaan koko avaruuden ja olemassaolon alku ja juuri. Avataara Amman mukaan jos ihminen ajattelee, keskittyy Jumaluuteen, jolla on muoto, niin ihminen kohtaa ensimmäiseksi Jumaluuden muotona, jos keskittyy Jumaluuteen, jolla ei ole muotoa, niin taivaskokemus on kuin sulautuminen tietoisena rakkauden, autuuden mereen, Luojan energiakenttään.

 

Kun ihminen keskittyy Luojayhteyteen, niin  monen on  helpompi keskittyä Luojan personoituun muotoon, kuten Jeesukseen tai Mariaan ja saada näin rakkauden kohottava sekä mieltä avaava voima. Jos ihminen yrittää saada henkisen kokemuksen, niin tämä toimii kuin odotus estäen ajatuksena kokemista. Ihminen on luotu rakkausolennoksi ja rakkaus onkin ihmisen sekä Luojan yhdistävä tekijä, mutta Luojaa tulisi lähestyä avoimesti ja rakkaudellisesti ilman odotuksia. 

 

Kirjassaan "Keskusteluja Jumalan kanssa I" (WSOY, 1999) sivulla 205 Neale Walsch kanavoi, että tottelevaisuus ei ole luomista eikä voi siksi milloinkaan saada aikaan pelastumista. Tottelevaisuus on reaktio, kun taas luominen on puhdas valinta, ei kenenkään määräämä tai vaatima. Puhdas valinta saa aikaan pelastumisen siten, että luot puhtaasti korkeimman senhetkisen ideasi. Sielun tehtävä on ilmaista halunsa, ei pakottaa siihen. 

 

Neale Walsch kanavoi kirjoissaan, että syntymällä ihmiseksi jokainen on tapahtumaketjussa, mitä ei voi keskeyttää. Mitä ihminen ei tiedosta, niin sitä ei ole omassa todellisuudessa. Ihmisen pitäisi kokea tietoinen Luojayhteys ja siihen kokemukseen Jeesus kehotti ensimmäiseksi. Avataara Aman mukaan tämä kokemus on jokaiselle mahdollinen maallisen elämän aikana. Ihmisen pitäisi ponnistella saadakseen ajatukset sekä mieli paremmin ja paremmin hallintaan ja hyväntahtoisiksi. Ihminen on ajatuksiensa kaltainen ja jokaisen elämä etenee omien ajatuksien mukaisesti. Näin jokaisen pitäisi olla huolellinen, mitä ajattelee. Sielu pyrkii johtamaan ihmistä tietoiseen Luojayhteyteen muistuttaen tämän olevan ikiaikainen sielu tilapäisesti aineellisessa kehossa. Jeesus osoitti ilmestymällä ristinkuoleman jälkeen edellisen konkreettisesti.  Kristuskokemuksessa, valaistumisessa ihminen havaitsee  henkisissä kirjoissa olevan arvoituksellisen lauseen omana kokemuksenaan, että katselen itseäni katselemassa itseäni. 

 

2.) KUVA, demoninen pää

  

Kuvateksti. Ihminen on Luojan rakkaudellisessa läsnäolossa eli taivaassa tajuamatta tapahtumaa sekä egon  maallisuuteen takertuneiden ajatuksien välissä. Jeesus varoitti vaarasta kiintyä ja takertua yksipuolisesti maallisuuteen, kuten rahaan, omaisuuteen, kunniaan ja  vallanhimoon. Mitä enemmän ihminen huomio egon haluja, niin vastaavasti huomio Luojaan heikkenee. Ei ole persoonallista paholaista, jonka kanssa voisi neuvotella, vasta paha ajatus tekee pahan, kysymys on vastavoimien käytöstä. Kielteinen toiminta, pahantahtoinen ajattelu, kosto, viha, egon maallisiin tavoitteisiin takertuminen tekevät eristettä Luojayhteyteen.  Rudolf Steiner kiinnitti huomiota, että astraalimaailmassa kielteinen ajatus saa demonisen muodon ja kirjoitti ihmisen luomasta "paholaisesta" Doppelgängeristä ja kynnyksenvartijasta. Ihminen itse luo oman "paholaisensa" omilla ajatuksillaan, sanoillaan ja teoillaan. Tämän kanssa pitäisi päästä tasapainoon, jotta ihminen pääsee henkisessä kehityksessä eteenpäin, siitä nimitys kynnyksenvartija eli ihminen kohtaa jollakin tavalla tekemänsä pahat teot. Henkisessä kehitystapahtumassa luotu demoninen ajatusolento muuttuu enemmän ja enemmän ihmistä muistuttavaksi.

 

Carl G. Jung  kirjassaan "Symbolit piilotajunnan kieli" (Otava 2003) lähestyy samaa asiaa tiedemiehenä kiinnittämällä huomiota, että tietoinen yhteys oman psyykkisen ytimen kanssa alkaa usein persoonallisuuden haavoittumisella. Tämä on kutsu, vaikka sitä ei sellaiseksi tiedosteta. Ihminen kokee, että oma halu tai tahto on estetty ja tavallisesti tämä este projisoidaankin johonkin ulkopuoliseen, olosuhteisiin tai ihmiseen. Ihmisen pitäisi kääntyä suoraan "pimeyttä" tai pelkoa kohti ja tällä tavalla selvittää, mitä sisäinen Itse ihmiseltä haluaa, mikä on salainen tavoite. Tässä sisäisen Itsen lähettämät unikuvasymbolit ovat keskeisiä, koska kysymys on uusista ratkaisuista, mihin vanhat ajatukset eivät sisällä vastausta tai ratkaisumallia. Aamulla juuri herätessä ihminen voi nähdä selkeän symbolisen unen, mikä kertoo mistä on kysymys ja mitä kannattaisi tehdä. Carl G. Jung käytti "paholaisesta" nimitystä varjo, joka unessa voi näyttäytyä samana sukupuolena, mutta huonosti käyttäytyvänä viestittäen näin, mitä ihmisen pitäisi ottaa huomioon.

 

HS:n kuukausiliitteessä (lokakuu 2003) oli artikkeli sosiaalipsykologian professori Antti Eskolasta ja siinä käsiteltiin myös seuraavaa Eskolan henkistä kokemuksesta: "Hän havahtui unesta. Ovensuussa seisoi joku. Tajusin hetkessä, että se oli Paha. Eskola hyytyi pelosta. Olento tuli häntä kohti. Hän yritti torjua sitä, se pysähtyikin ja liukeni sitten pois. Siitä, että Paha oli minulle olennoitunut, olin täysin varma."

 

Edellisessä tulee esiin, kuinka ihmisen luoma "paholainen" on ihmiseen liittyvä mutta erillinen.

 

Luotu ajatus jää heijastumaan minään kuin peilistä. Mitä useammin ihminen ajattelee samaa asiaa, niin sitä enemmän se voimistuu pyrkien myös toteutukseen. Ajatus etsii alitajunnasta ja ympäristöstä yhtymäkohtia. Hyvinvoinnin kannalta jokaiselle olisi eduksi ajatella hyväntahtoisia, kiitollisia, siunaavia ja elämää auttavia ajatuksia. Elämä on Luojan rakkaudellinen lahja ihmiselle ja pienikin tapahtuma voi olla suuren työn tulos. Kielteisellä ja pahantahtoisella ajattelulla ihminen luo itselleen kielteisen, erillisyyden ilmapiirin, mikä heijastuu ilmeisiin, äänen käyttöön, sanojen valintaan, käytökseen ja kaikkeen toimintaan. Ihminen on ajatuksiensa kaltainen eli mitä ihminen ajattelee, niin se on suhteessa mitä tämä sanoo ja toimii. 

 

KIELTEISYYS JOHTAA IHMISEN HENKISEEN ANSAAN 

 

Vuorisaarnassa on kuvattu Jumalan tahto. Siinä sanotaan selkeästi, että niin kuin te annatte toisten rikkomukset  (erehdykset) anteeksi teitä vastaan rikkoneille, niin vastaavasti taivaan Isä antaa teille anteeksi (Matt. 6:14). On keskeistä huomioida, kuinka apostoli Paavali jahtasi Jeesuksen seuraajia ja muuttamalla elämäntapaa koki Kristuskokemuksen. VT:ssa Jumala ilmoitti profeetta Jesajan välityksellä (Jes:1) olevansa kyllästynyt teurasuhreihin, elämällä hyvyydessä ja totuudessa veriruskeat synnit tulevat lumivalkeiksi. Hindulaisuudessa on tiedetty jo ikiammoisista ajoista, että ihmisen tulisi puhdistaa itsensä hyvillä ajatuksilla ja teoilla. Tämä mahdollistaa Jumalan oivaltamisen. Luoja lähestyy ihmistä haluamallaan tavalla. Ihmisen tulisi katua vilpittömästi vääriä tekojaan, mutta niitä ei saisi tehdä uudestaan. 

 

Jos ihminen luo kielteisiä mielikuvia, niin virittäytyy niihin ja  kutsuu niitä elämäänsä, esimerkiksi keskittymällä synteihin, syyllisyyteen, kaltoinkohteluun, elämän vääryyksiin, kuvittelemalla olevansa Jumalan hylkäämä jne. Mieli etsii näitä käskysanoja alitajunnasta ja ympäristöstä täyttäen mieltä vähitellen kielteisyydellä. Jos ajattelee kielteisiä asioita, niin huomaamattaan luo ne omaksi todellisuudekseen eli mitä ihminen ilmentää, niin sen kokee ja se on. Jokaisen tulisi hetkittäin miettiä, mitä on ajatuksillaan luomassa omaksi todellisuudekseen. Ihminen itse päättää, mitä olosuhteet merkitsevät hänelle. Syvemmässä merkityksessä jumalallinen, henkinen minä luo ihmiselle olosuhteita ja tapahtumia, joiden tarkoitus on edesauttaa henkistä kehittymistä. Hyvä ja paha ovat suhteellisia.

 

Pekka Ervast käsittelee pahan olemusta henkisenä lakina kirjassaan "Paavali ja hänen kristinuskonsa" sivulla 101 seuraavasti: Paha, joka on ihmisen ulkopuolella tuottaen kärsimystä, on pahaa vain näennäisesti. Ervastin mukaan se on salapukuinen siunaus, jota kristityn pitäisi ajatella hyväksi. Paha tulee luonnonlain seurauksena. Pahana voidaan pitää syitä, jotka aiheuttivat seurauksen. Ervastin mukaan kristityn pitäisi ymmärtää, että jumalallinen luonto ei erehdy seurausten suhteen. Se ei koskaan tee vääryyttä, eikä se koskaan tahdo pahaa yhdellekään olennolle. Tämän vuoksi synneistä, pahuudesta, erehdyksistä tulee seurauksia, mitkä kohdataan kärsimyksinä. Ervast tuo jopa näkemyksen, että valkoiset ja mustat enkelit ovat Jumalan palvelijoita mahdollistaen valinnan vapauden, tuoden näkemyksen, että ihminen on saanut kaiken hyvän pahan kautta..

 

Henkisissä kirjoissa tuodaan esiin sama idea. Luoja rakastaa ihmistä aivan kuin äiti pientä lastan. Luoja ei rankaise ja kosta ihmiselle, kun tämä ei ole täydellinen tehden virheitä. Tavallaan jokainen on omasta mielestään eli omien ajatuksien näkökulmalta oikeassa oleva. Mutta elämää ohjaa Luojan henkiset ja maalliset lainalisuudet eli ihminen kohtaa seuraukset hyvässä ja pahassa. Idän uskonnoissa puhutaan karmasta, Jeesus puhui syyn ja seurauksen laista. Henkisissä kirjoissa painotetaan, ettei ole olemassa mitään helvettiä iankaikkista kadotusta varten, mutta ihminen kohtaa omat keskeiset ajatukset. Jumala on rakkauden, ykseyden, ilon, autuuden ja valon lähde. Kun ihminen torjuu tai kieltää Jumalan, niin samalla tekee eristettä itsensä ja Luojan välille.

 

Kirjassa "Ystävyys Jumalan kanssa" (WSOY, 2003) sivulla 209 Neale Walsch kanavoi "Etene empimättä, ei jälkiviisastelua, ei syyllisyydentuntoa. Elämäsi on edessäsi, ei takanasi. Tehty mikä tehty. Et voi muuttaa sitä. Mutta voit siirtää eteenpäin." "Jumala antaa ohjeita, ei nuhteita; suosituksia, ei tuomioita."  "Jumala ei ole kiinnostunut hyvityksestä. Jumala on kiinnostunut siirtymisestänne eteenpäin. Te olette evoluution polulla, ette tiellä helvettiin. Päämääränä on tiedostaminen, ei rangaistus."  

 

AJATUS JA MIELI OVAT SOKEITA TYÖVÄLINEIN ILMAN OMAA HARKINTAA

 

Mieli on kuvaannollisesti kuin auto tai vauhko hevonen. Omilla ponnistuksilla tulisi pyrkiä saamaan mieli ja ajatukset hallintaan ja hyväntahtoisiksi. Mielellä ei ole omaa harkintaa tai suhteellisuudentajua, esimerkiksi jos jotakin on paljon, miksi ei vielä enemmän. Mieli tuo minälle haluyllykkeitä ja jos sellaisen valitsee, niin mieli tuo tapahtuman toistuvasti mieleen. Jos halu ei toteudu, niin se aiheuttaa usein harmitusta, näin olisi parempi vain valita eikä haluta. 

 

Aivot ovat tietokonemainen muistikeskus eli aivoja ärsyttämällä saadaan esiin vain vanhoja ajatuksia ja kokemuksia. Jos pitäisi löytää uusi ratkaisu oivaltamalla, niin tällöin ihmisen pitäisi virittäytyä ajatuskuplan yläpuolelle korkeamman minän, sielun olotilaan, esimerkiksi rukouksessa tai meditaatiossa, keskittymällä kohottavaan musiikkiin, luonnossa kävelemällä, tekemällä rakkaudellista jne.

 

Maallinen mieli muodostuu keskeisesti yleisen mielipiteen ajatuksista.  Maallinen mieli on kiinnostunut todistelusta, varsinkin jos tukee omia käsityksiä. Persoonallinen minä, ego mielen ajatusluomuksena pyrkii johtamaa ihmistä erillisyyden ansaan ja mitä enemmän ego voimistuu, niin oma Luojayhteys ja samalla elämän ykseys pyrkivät heikkenemään. Jos ihminen tukeutuu liiallisesti älyyn, johdonmukaiseen ajatteluun, elämän ulkokohtaisuuteen inhimillisyyden kustannuksella, niin ihmisellä on vaara tulla kylmäksi ja laskelmoivaksi eli  robottimaiseksi roolihahmoksi. Kaikki inhimillinen kehittyy tai taantuu. Ajatteleminen sekä kokeminen tapahtuvat eri tietoisuustilassa eli ei voi kokea, jos ajattelee eli ajatteleminen keskeyttää mahdollisen kokemisen. Ihmisen tulisi elää hetkessä tietoisena, jotta voisi havainnoida elämää ja kokea, mitä sisäisesti tapahtuu. Luoja on mahdollista havaita vain rakkaudessa ja sisäisenä kokemuksena.  Jos ihmisellä on suuri määrä opillisia mielipiteitä, niin silloin ihmisellä voi olla houkutus yrittää saada Luoja sopimaan näihin ennakkokäsityksiin.

 

Sielullisuudesta tulee Luojan rakkaudellisuus, myötätunto ja inhimillisyys sekä elämän ykseys, maallinen mieli ei ymmärrä näitä pitäen niitä jonkinlaisena heikkoutena. Kun valintatilanteessa tulee mahdollisuus ilmentää sydämen sivistystä  eli hyväntahtoista inhimillistä ihmisyyttä, niin kohta maallinen mieli torjuu tätä, jos siitä ei ole henkilökohtaista etua.

 

Vaikka maallinen järkeily torjuu Luojayhteyden jo ennakkokäsityksenä, niin Jeesuksen viitoittamalla elämäntavalla jokaisen on mahdollista kokea halutessaan tietoinen Luojayhteys. Ihmisen tulisikin pitää johtotähtenä totuudellisuutta eikä takertua ennakkoehtoihin. Vaikka tuhat yliopistoa julistaisi yhteen ääneen, ettei henkistä rinnakkaistodellisuutta voi olla olemassa, koska näytöt eivät riitä tieteelliseen todistamiseen (loputtomaan toistettavuuteen), niin yksi ainoa pikkulapsen ottama valokuva, mihin tulee enkeli tai aito henkinen valokuva osoittavat omalla tavallaan henkisen rinnakkaistodellisuuden läsnäoloa. Esimerkiksi kaikki pitävät valvontakameran todistetta itsestään selvyytenä rikostapahtumassa eikä kukaan kyseenalaista sitä. Mutta jos valvontakameraan tulisi henkinen ilmiö, niin silloin alkaisi selitysvirta, miksi se ei voi olla mahdollista. Esimerkiksi  IMI (Institut Metapsychique International) Pariisissa on tutkinut tieteellisissä olosuhteissa henkiolentojen ilmaantumista meediotapahtumien yhteydessä http://www.metapsychique.org

 

 

 

 3.) KUVA, ikoni

Kuvateksti. Jeesus kehotti lähestymään Luojaa lapsen kaltaisesti eli rakkaudellisesti, avoimesti ilman odotuksia tai ennakkoehtoja. Hetken kokemus,  muutaman sekunnin kokemuskin muuttaa koko elämän poistaen kuolemanpelon sekä antaen ymmärryksen ihmisen henkisestä olemassaolosta Luojayhteydessä. Tätä Luojakokemusta  monet yrittävät pontevasti estää väittäen sitä tieteen vastaiseksi tai se on  vastoin kansankirkon oikeaoppisuuta.  Jeesus kehotti kuitenkin tähän kokemukseen ensimmäiseksi ja se on jokaiselle mahdollinen huomioimalla Jeesuksen viitoittama elämäntapa. Luojakokemus on henkilökohtainen lahja ja armonosoitus. Ihminen voi torjua tämän kokemuksen itseltään omilla ajatuksillaan.

 

Ihmisellä on sisäinen kaipuu Luojayhteyteen ja ihminen kokee, että jokin puuttuu elämästä, kunnes tämä kokee tietoisen Luojayhteyden. Ihminen on sieluna osa Luojaa, puhutaan myös Jumalan kipinästä eli kipinä on osa tätä, vaikka tämä kokisi olevansa hetken tämän ulkopuolella. Sanonta "tunne itsesi" tarkoittaa oman aidon henkisen minän, sielun havaitsemista ja oivaltamista yksiselitteisen Luojakokemuksen yhteydessä. Luojakokemuksessa ihminen voi kokea olevansa rakkauden värähtelyissä ennen kuin havaitsee Luojan ilmenemisen. Luoja ilmenee ihmiselle haluamallaan tavalla, mutta kuitenkin siten, että ihminen ymmärtää kokemuksensa yksiselitteisesti. Ihmisyyden näkökulmalta on hyvin erikoista, jos ihminen kokee muutaman sekunnin Luojakokemuksen ja menettää samalla kuoleman pelon sekä alkaa ymmärtää ihmisyyttä paremmin rakkauden ja inhimillisyyden näkökulmalta, niin tätä sisäistä kokemusta monet tahot vastustavat pontevasti erilaista syistä, kuten kirkonoppien tai tieteen vastaisena, jotkut maallisuutta ja maallisia haluja häiritsevänä.

 

Ihmisen voi olla helpompaa rakastaa Jeesuksen tai Marian henkilöhahmoa kuin ääretöntä ja saada näin avukseen rakkauden kohottava voima. Luojaan voi suhtautua myös kuin hyvään ystävään, mutta Luojaa ei voi käyttää egoa korostaviin tarkoituksiin. Ego pyrkii ajattelemaan, kuinka tämä voisi hyötyä tapahtumasta tai vain olla tekemättä mitään. Korkeampi minä näkee elämän ykseytenä pyrkien auttamaan elämää ja tuomalla ihmiselle samalla mahdollisuuden ilmentää rakkaudellisuutta, jotta tämä voi aukaista näin mielensä korkeampaan tietoisuuteen Luojayhteyden kokemiseksi. Maallisessa mielessä on vain vanhoja ajatuksia, joita ajattelemalla nämä voimistuvat eli maallisen mielen ajatuskupla on kuin tietokone, missä on vain vanhoja tietoja ja kokemuksia. Luojan voi tiedostaa vain nykyhetken kokemuksessa.

 

Raamatullisesti Hänessä (Kristuksessa) me liikumme, elämme ja olemme, näinkin koko elämä on Luojan läsnäoloa, mutta tietyissä tilanteissa on helpompi virittäytyä Luojan rakkaudelliseen läsnäoloon, kuten kiitollisessa ja rakkaudellisessa rukouksessa tai meditaatiossa, elämän auttamisessa, luonnon kauneudessa, kohottavaan musiikkiin tai taideteokseen virittäytyessä. Erityisesti musiikki antaa suoranaisen mahdollisuuden sulautua siihen ja kohota hetkessä korkeaan tietoisuuteen. Rukouksessa huomio pitäisi kiinnittää kolmanteen silmään kulmakarvojen väliin, mutta ihminen ei saisi kuvitella mitään, sillä henkinen kokemus on aina erilainen kuin kuvitelma ja toisaalta odotus toimien vaativana ajatuksena estää kokemista. 

 

 

SIELUN, KORKEAMMAN MINÄN OLEMUKSESTA

 

Jumalallinen minä, ikiaikainen sielu tuo itsensä maalliseen kehoon kokeakseen näin myös Luojayhteyden. Sielu on Jumalan rakkauden ruumiillistuma ollen Jumalan kaltainen. Luonnonlakina samanlainen energia vetää puoleensa toista samanlaista. Sielu haluaa oman olemuksensa mukaisesti ilmentää rakkautta ihmisessä ja ihmisen kautta. Suurin mahdollinen rakkauden kokemus on tietoinen Luojayhteys. Rakkautta ei voi ottaa tai pakottaa. Kun tekee rakkaudellista eli ilmentää rakkautta ja iloa toiselle, niin tämän voi itsekin kokea. Sisäinen Itse johdattaa ihmistä tapahtumasta toiseen henkisten lakien mukaisesti. Jokainen on ajatuksiensa kaltainen, mitä ihminen ilmentää, niin tämän kokee, näin myös tietoisen Luojayhteyden. Ihmisen tulisi olla huolellinen, mitä ajattelee, ettei omilla haluajatuksilla  ajaudu paholaismaisiin tilanteisiin. Luonnostaan ihminen pyrkii kohoamaan kohti ihmisyyden ideaa, mielihyvän kokeminen kuvaa omalla tavallaan henkistä kehitysvaihetta.

 

Keho on Jumalan lahja ihmiselle ja siitä pitäisi pitää hyvää huolta, mutta ihminen ei ole vain keho vaan sielu, joka on tilapäisesti kehossa. Ajatus on valtavan voimakas. Hypnoottinen suggestio tarkoittaa, että ihminen pitää käskysanaa totena. Tällöin ihminen voi ilmentää käskettyä roolihahmoa tai kuvitella olevansa teräshäkissä tai jokin eläinhahmo. Jeesus painotti erityisesti ajatuksien hallintaa ja hyväntahtoisuutta. Henkinen kehitystapahtuma ilmenee monella tavalla myös siten, että saako ihminen mielihyvää yksipuolisesti kehon kokemuksista vai siirtyykö mielihyvän kokeminen myös korkeampiin tsakroihin, jolloin kulttuuritapahtumat ja henkisyys saavat huomiota. Suurin onnellisuus syntyy rakkauden kokemuksessa. Liikunta on kehon meditaatiota. Mieli kaipaa riittävästi lepoa ja kehittäviä virikkeitä. Kulttuuritapahtumalla, sosiaalisilla suhteilla, luonnossa liikkumisella, rukouksella ja meditaatiolla on suotuisa vaikutus ihmisen kaikkiin olemuspuoliin. 

 

Taivaallisen Isän ja sisäisen Itsen, jumalallisen minän yhteys tulee esiin Neale Walschin kirjassa "Ystävyys Jumalan kanssa" sivulla 196: "Kun olet itsesi kanssa - todellisen minäsi kanssa - olet minun kanssani, sillä minä olen yhtä itsen kanssa, ja itse on yhtä minun kanssani." Jatkaen kirjassaan "Keskusteluja Jumalan kanssa 3" sivulla 123 seuraavasti: Jumala antoi - ja antaa joka hetki - osan itseään vähäisempää kokemiseen, jossa kokija ei tunne itseään, niin että loppuosa hänen itseydestään voisi tuntea itsensä sinä, mitä todella on." Neale Walsch kanavoi kirjassaan "Ystävyys Jumalan kanssa" sivulla 80 egon olemuksesta. Ego on luotu illuusion luomiseksi, jotta ihminen voi kuvitella, että oma itsesi on erillään muusta sinusta. 

 

IHMISEN TULISI ELÄÄ HETKESSÄ TIETOISENA 

 

Ihmisen tulisi irtautua mahdollisimman useasti vanhojen ajatuksien ajatuskuplasta sekä liiallisesta kuvaruudun katselemisesta elämän havainnoimiseen ja kokemiseen eli mitä ulkoisesti havainnoi ja sisäisesti kokee, esimerkiksi rakkaudellisen tunteen, mielikuvan, oivalluksen, ylevän tavoitteen, rakkaan edesmenneen läsnäolon jne. Ihmisen tulisi olla hetkessä tietoisena, sillä jokaisella on vain tämä nykyhetki, jolloin elämä pitäisi havaita ja kokea. Ajatus sekä sana kuvaavat jotakin ulkokohtaista, mutta ihmiselle on todellista vain kokeminen. Kun ihminen on ajatuskuplassaan eli miettii vanhoja ajatuksia tai toisten luomassa kuvitteellisessa mielikuvamaailmassa, niin ihminen astuu tavallaan  ulos elämästä omaan keinotodellisuuteen ja elämän antamat kohottavat mahdollisuudet jäävät huomaamatta sekä kokematta.

 

Jos ihminen kieltää oman henkisen  kokemuksensa, niin kieltää samalla itsensä sielullisena olentona ja toteuttaa muiden toivomaa maallistunutta roolihahmoa eli takertuu yksipuolisesti kehotietoisuuteen, "kolikon" toiseen puoleen. Ihminen on kuitenkin oma mittapuunsa ja jokainen on oma pappinsa eikä ihmisen ja Luojan välissä voi olla muita ihmisiä mielipiteineen. Eräänä erikoisuutena lääketiede pitää kehosta irtautumista aivotapahtumana, jonkinlaisena häiriönä. Mutta tähän hetken kokemukseen liittyy yleisesti kuoleman pelon menettäminen ja osa ihmisistä ei olisi halunnut palata takaisin kehoonsa. Ihmisen tulisi arvostaa omia kokemuksiaan eikä toisten mielipiteitä. Jos muutaman sekunnin kokemuksella menettää kuolemanpelon, niin sitä ei voi saavuttaa loputtomallakaan kirjatiedolla eikä toisten mielipiteillä ja vakuutuksilla.

 

Rakkaus on jumalallinen ominaisuus, sitä ei voi keinotekoisesti aikaansaada tai kokea kuvittelemalla. Mutta omaa kokemusta ei voi todistaa muille, koska ajatus ja kokeminen tapahtuvat eri tietoisuustilassa. Tämän vuoksi maallisen mielen ajatuksista, kirjoista, mielipiteistä tai paikoista ei voi löytää tietoista Luojayhteyttä eli oikea ajatus vie aina kynnykselle, mutta tarvitaan vielä henkilökohtainen kokeminen. Eräänä erikoisuutena monet ovat kokeneen Luoja-, taivaskokemuksen henkisen mestarin, kuten avataara Amman läsnäolossa. Maallinen järkeily suhtautuu henkiseen kokemiseen, jopa Luojakokemukseen kielteisesti, vaikka hetken kokemus, muutaman sekunninkin vapauttaa ihmisen kuolemanpelosta ja antaa ymmärryksen henkisestä olemassaolosta Luojayhteydessä. Jeesus kehottikin ensimmäiseksi tietoiseen Luojakokemukseen, luvaten että näin kaikki muukin teille annetaan. Tässä mielessä on erikoista, että luterilainen kansankirkko suhtautuu valaistumiseen eli Luojakokemukseen ankeasti. Kirkkoherra Voitto Viro tuo esiin kirjassaan "Sielu on suunnaton ihme" syyn protestanttien kielteiseen suhtautumiseen mystiikassa Luojansa kohtaamisesta: "ihmisen syntisyys ja vanhurskauttamisopin perusteet vaarantuvat".

 

VT:ssa Jumalan kuvaan liittyy keskeisesti  pelottelu, kosto, viha ja tappaminen, esimerkiksi Saul joutui epäsuosioon, kun hän ei ollut tarpeeksi perusteellinen tappamisessa. Tässä ilmapiirissä oli suosituksia kurittomien lapsien  kivittämisestä. Jeesus toi rakkaudellisen Isän käsitteen eli käsitys Jumalasta muuttui hyvin toisenlaiseksi. Luukkaan evankeliumin alussa kirjoittaja tuo esiin, että hän on kirjoittanut, mitä on kuullut muiden puhuvan. Kun kirkko sai virallisen aseman 300-luvulla, niin tällöin oli käytössä suuri määrä kirjoituksia  ja kopion kopioita. Näistä valittiin UT:iin ne kirjoitukset, mitä sopivat kirkon näkemyksiin. Yksi erikoinen oppi oli, että Jeesus oli syntipukki, joka hoiti näin ihmiskunnan pelastumisen. Jeesus  kehotti etsimään ensimmäiseksi tietoista Luoja-, taivaskokemusta ja kuvasi  tien elämään eli Luojayhteyteen.  Luoja löytyy sisäisenä kokemuksena ja kuvasi kaikille tarkoitetun elämäntavan tämän toteuttamiseksi.

 

Jeesuksen sanoma on hengellinen eli kokeva uskonnollisuus. Ajatus ja sana ovat ulkokohtaisuutta ja ihmiselle on todellista vain kokeminen. Mutta ajatus ja sana voivat tehdä ihmiselle ansan, jos ihminen uskoo, että Luojan kokeminen ei voi olla mahdollista. Tällöin omat ajatukset tekevät kokemisen hyvin vaikeaksi. Oikea ajatus vie kokemisen portille ja maallisen mielen järkeily pyrkii viemään ihmisen maallisuuden ansaan, sillä maallinen mieli ei ymmärrä henkistä rinnakkaistodellisuutta. Hetken Luojakokemus antaa todellisen tiedon ja  uskon varmuuden. Maallisella mielellä ei ole omaa harkintakykyä, sillä se on tietokonemainen muisti- ja toimintayksikkö. Tilanne muuttuu ja mielen asennoituminen vaihtuu, kun ihminen tulee tietoiseksi omasta Luojayhteydestä. On eri asia uskoa tai luulla, että pellossa on aarre, kuin havaita se ja näin todeta tapahtuma todellisena. Jeesus ja apostoli Paavali painottivat erityisesti hengellisyyttä eli omaa henkistä kokemista ja näin uskon varmuutta.

Edellisestä tulee esiin ongelma, jos ihminen haluaa muilta vahvistusta omalle henkiselle kokemukselle, niin vastaus voi olla hyvin erilainen riippuen kenelle tämä kerrotaan. Vaikka luterilainen kansankirkko suhtautuu henkisiin kokemuksiin ja näin Luojankin kokemiseen ankeasti sekä torjuvasti aina Lutherista asti, niin ortodokseille Pyhän Hengen, Kristuksen, Neitsyt Marian kokeminen  on suurin onni ja autuus. Vastaavasti uskontoon voi suhtautua ulkokohtaisesti ajatuksina, sanoina ja rituaaleina tai pyrkiä hengellisesti kokemaan. Esimerkiksi rituaali ja mantra on maallinen teko ja sana, mutta siihen keskittymällä tapahtuma muuttuu hengelliseksi, vastaavasti rukouskaan ei saisi olla pelkkiä sanoja, Luojaa tulisi lähestyä kiitollisesti ja rakkaudellisesti.

 

Rooman kirkon sisältä inkvisition aikana on syntynyt hengellinen mestariteos. Pyhän Jeesuksen Teresan kirjoittamassa kirjassa "Sisäinen Linna" (v.1577) korostetaan, että henkisten armolahjojen saaminen, henkinen näkeminen, hengelliset ilmestykset ja Luojakokemus ovat Luojan erityinen mutta yllättävä lahja ihmiselle. Ihmisen tulisi edesauttaa tätä elämällään eli ponnistella elämäntavoillaan meissä itsessämme olevan sisäisen aarteen löytämiseksi. Kirja kuvaa yksityiskohtaisesti sisäisiä tapahtumia, mitkä liittyvät henkiseen kehitykseen ja henkisiin kokemuksiin. Teresa on kirkollisen hengellisen mystiikan edustaja Jeesuksen viitoittamalla tavalla. Kirjan mukaan ensimmäinen armonosoitus on nähdä pyhimmän Ihmisyytensä kuvallisena tai kirkkauden ja kauneuden majesteettisuuden hahmossa.

 

Henkinen kokemus on Luojan lahja ja armonosoitus, joka antaa ihmiselle kokemuksellisen tiedon   minän henkisestä olemuksesta  Luojayhteydessä ja poistaa kuoleman pelon. Inhimillisesti on yllättävää, että eri tahot vastustavat pontevasti muutaman sekunnin kokemusta, joka muuttaa positiivisesti pysyvästi ihmisen elämän. 

 

EGON ANSASTA

 

Ihminen on Luojan rakkaudellisen läsnäolon sekä egon välissä. Maallinen mieli luo egon, persoonallisen minän eli maallisen roolihahmon ajatuksillaan vertailemalla muihin eli ego on mielen ajatuskuvitelma. Tämä muuttuu jatkuvasti niin kuin kehokin. Maallisen mielen ajatuskuplassa on aivojen vanhat ajatukset ja kokemukset tietokonemaisesti käytössä. Näin valintatilanteessa tai mielikuvaan keskittyessä vanhoja ajatuksia ja kokemuksia palautuu mieleen, kuinka tämän pitäisi toimia. Jos on ollut voimakas tunnepitoinen kokemus, niin se voi palautua mieleen hyvin äkillisesti ja voimakkaasti aiheuttaen joskus nopean reaktion. Tilanne on kuitenkin aina uusi ja ihmiset vaihtuneet. Sielu luo tilanteita, tapahtumia, sattumia, jolloin ihmisen tulisi huomioida sielun, korkeamman minän toive eikä kääntyä egon erillisyyden ja vanhojen ajatuksien käytösmalliin eli ego yrittää estää näin sielun mahdollisuutta ilmentää rakkaudellista viisautta eli sydämen sivistystä. Persoonallinen minä, ego katsoo kaikkea vanhojen ajatuksien mukaisesti eli erillisyyden ja oman edun näkökulmalta. Kun ihminen saa sielultaan kohottavan ja aktivoivan yllykkeen, niin kohta maallinen mieli keksii mitä tahansa verukkeita, miksi ihmisen ei kannata tehdä mitään, jos siitä ei ole henkilökohtaista hyötyä.

 

Maallinen mieli ei ymmärrä ja vierastaa rakkaudellisuutta, myötätuntoisuutta, inhimillisyyttä, hyväntahtoisuutta ja elämän auttamista eli ihmisen sielullista olemusta, "kolikon" toista puolta. Ego, persoonallinen minä pyrkii johtamaan ihmistä maallisena roolihahmona elämän ulkokohtaisuuteen ja erillisyyden ansaan, tällöin myötätunto, hyväntahtoisuus ja inhimillisyys pyrkivät hiipumaan sekä on vaara oman elämän muuttumisesta kuivaksi ja vähän antavaksi. Ihminen on sielullinen olento kaivaten rakkautta ja iloa eli maallisuuden ulkokohtaiset tapahtumat sisältävät myös mahdollisuuden tuoda tilanteeseen sielullisuuden rakkaudellisuus koettavaksi. Jos ihminen ihannoi liiallisesti elämän ulkokohtaisuutta, älyä ja johdonmukaista ajattelua, maallista järkeilyä inhimillisyyden kustannuksella, niin ihminen voi muuttua ajanmittaan enemmän ja enemmän jääkylmäksi ajatusrobotiksi. Kaikki inhimillinen kehittyy tai taantuu.

 

MAALLISEN ELÄMÄN TARKOITUS ON TIETOINEN LUOJAKOKEMUS JA NÄIN EHEYTYMINEN

 

Ihminen tarvitsee avukseen sielullisuuden rakkaudellisuutta mielen avaamiseksi Luojan kokemiseksi. Luojan voi tiedostaa vain rakkauden kokemuksessa. Tietyt tapahtumat edesauttavat tätä kokemusta, kuten  toivomus Luojansa johdatuksesta, rakkaudellinen sekä kiitollinen rukous ja meditaatio, keskittymällä henkisesti kohottavaan taideteokseen, virittäytymällä kohottavaan musiikkiin, pyrkimällä näkemään elämä Luojan ilmentymänä ja ihmeenä, luomalla elämää auttavia rakkaudellisia ajatuksia, vastaamalla toisen hymyyn, kauniilla ja rohkaisevalla sanalla eli tuomalla positiivisuutta lähimmäisille. Luonto on Luojan ilmennystä sekä läsnäoloa sisältäen suuren henkisesti kohottavan voiman ja terveyttä edistävän vaikutuksen. Mutta jokaisen tulisi olla hetkessä tietoisena näin mahdollistaen kokemista, jos ihminen on uppoutunut vanhojen ajatuksien "oravanpyörään", niin samalla sulkee mielensä keskittyen vanhoihin ajatuksiinsa. Ihminen on tietoinen vain siitä, mihinkä tämä kiinnittää huomiota.

 

Kohottavasta taideteosta on iloa ja hyötyä koko elämän ajan. Ihminen eläytyy taideteoksen keskikohtaan ja näin olisi suuri etu, jos taideteos olisi hymyilevä sekä rakastettava. Sielu, korkeampi minä luo ihmiselle tapahtumia, sattumia, tilanteita kuin "tarjottimella", jotta ihminen valitsisi rakkaudellisen viisauden. Tunne on sielun kieli, valinta jää ihmiselle eli ihmisen tulisi huomioida sydämen hienovarainen rakkaudellinen tunneohjaus. Joskus mieli voi olla sekasortoinen, niin silloin ihmisen kannattaisi kiinnittää erityistä huomiota, millaisia unisymboleita saa herätesään. Elämä on Luojan läsnäoloa ja kaikki kommunikointikanavat ovat Luojalle mahdollisia. Neale Walsch kanavoi kirjassaan "Keskusteluja Jumalan kanssa I", että Jumalasta on lähtöisin korkeimmat ajatuksesi sisältäen iloa, selkeimmät sanat sisältäen totuuden ja suurimman tunteesi eli rakkauden. 

 

Kirkollisesti tuodaan toisinaan esiin, että ihminen voi kohdata henkisessä kokemuksessa naamioituneen paholaisen. Ihmistä voidaan harhauttaa sanojen luomalla tunteella, tämä on eri tunne kuin sydämen välittämä rakkaudellisuus. Esimerkiksi narsisti voi puhua kauniita, ylistäviä sanoja, vaikka ajatuksen takana voi olla vaikuttavana ajatuksena toinen ajatus saada houkuteltua toiselta rahoja. Mieleen tulevat käskyt, uhkaukset, pelottelut, vaatimukset tulevat aina maallisesta mielestä.  Jeesus toi neuvoksi keskeisen näkökulman eli hedelmistä puu tunnetaan. Rakkaudellista tunnetta ei voi keinotekoisesti aikaansaada. Toisinaan valkoinen enkeli tuo mukanaan ruusun tuoksun tai kauniin sävelmän. Ihminen kohdatessaan valo-olennon tietää tämän alkuperän vasta kokiessaan tämän luoman tunteen. Jos kokee pelkoa, kauhua, vihamielisyyttä, mahdollisesti pahaa hajua, niin ihminen on eksynyt valkoisten enkeleiden asemasta tuhoavien voimien paholaismaiseen seuraan.

 

Sielu viestittää totuutta tunteena myös muissakin asioissa, esimerkiksi kaupassa, mikä ruoka-aine on hyväksi. Usein ihminen kiinnittää tähän huomiota sairastelun yhteydessä. Sielu ollen Jumalan rakkauden ruumiillistuma on täynnä rakkautta, iloa ja tietoisuutta. Ihmisen tulisi huomioida sielun  tunne eli ihmisen tulisi olla sopusoinnussa sisäisen Itsensä kanssa eli maallisen elämän luoneen jumalallisen olennon kanssa. Neale Walsch kanavoi kirjoissaan, että ihmisellä on suurempi tietoisuus, osa sinua, joka on sinua suurempi, joka voi eriytyä pienestä itsestäsi ja puhua sinulle.  

Kirjassaan "Keskusteluja Jumalan kanssa 3" sivulla 267 Neale Walsch kanavoi seuraavasti: " Jos se, mitä te todella olette, on ihminen, joka on ystävällinen ja huomaavainen, myötätuntoinen ja rakastava - silloin kun olette sitä kaikkea toisten kanssa, annatte itsellenne suurimman kokemuksen, jota varten olette ruumiiseenne tulleet. Siksi olette ottaneet ruumiin muodon. Ainoastaan fyysisen maailman suhteellisuudessa voitte tuntea itsessänne nämä ominaisuudet. Absoluuttisesta maailmasta, josta olette tulleet, tämä tuntemisen kokemus on mahdoton.

 

Kukaan ei lähesty äitiänsä tai ihmissuhdetta kaatamalla tuhkaa päälleen ja korostamalla olevansa maan matonen, pessimistinen tulevaisuudesta, syntinen, syyllisyyden ja perisynnin saastuttamana kulkemassa täynnä pelkoa  iankaikkisesta  kadotuksesta. Henkisissä kirjoissa painotetaan, että vapaan tahdon antaminen ihmisille oli Jumalan lahja eikä mikään saastuttava perisynti. Luoja koetaan rakkaudessa ja ilossa eikä maallisen mielen pelkokuvitelmissa. Ihmisen on vaikeata havaita tai kokea omien ajatuksiensa tai epäilyjensä vastaista. Jos ihminen ei rakasta itseään, niin ei rakasta muitakaan. Syyllisyys  aiheuttaa saman. Kirkollisesti Jumalahahmo kuvataan usein koston ja vihan ilmentäjäksi, tuoden pelkoa ja tuomiota iankaikkisesta kadotuksesta. Kukaan ihminen ei pysty lähestymään pelottavaa ja kostonhimoista jumalahahmoa. Pelko ja rakkaus ovat toisensa poissulkevia. Jeesus puhuikin rakkaudellisesta Isästä ja Kristuskokemuksessa eli valaistumisessa jokainen havaitsee ja kokee Jeesuksen tarkoittaman rakkaudellisen Isän. Henkisessä kokemuksessa ihminen voi havaita valo-olennon, silloin tunne on keskeinen viestittäen alkuperän.

 

Ihminen on luotu epätäydelliseksi ja toisaalta ihmisyyteen liittyy vapaa tahto, näin ihmisyyteen liittyy oma ponnistelu, jolloin jokaisen tulisi saada ajatukset sekä mieli paremmin ja paremmin hallintaansa sekä hyväntahtoisiksi sekä näin edistyä henkisellä tiellä kohti korkeamman minän ihmisyyden ideaa. Henkisissä kirjoissa korostetaan, että maallisen elämän tarkoitus on sisäisen Itsen, aidon henkisen minän pyrkimys kokea itsensä ihmisenä ja tällä tavalla myös valaistumisen. Tältä näkökulmalta ihmisen kokemat tapahtumat ovat tavallaan omia tilauksia eli elämä Luojan läsnäolona on täydellistä, vaikka se ei olisi sellaista, mitä ihminen haluaa. 

 

Kun ihminen vähättelee itseään tai lähimmäistään, niin samalla vähättelee huomaamattaan Luojaansa. Ihminen on Luojansa ilmentymänä rakkausolento. Ihmisyydessä on kysymys mitä suuremmassa määrin, kuinka korkeampi minä ja näin rakkaudellinen Luojayhteys voisi ilmentyä ihmisessä sekä  ihmisen kautta. Ihmisyyteen liittyy Jumalan lahjana vapaa tahto, mutta elämää ohjaavat fyysiset ja henkiset lainalaisuudet idealla, mitä kylvää, niin sitä niittää eli syyn sekä seurauksen laki, mitä ihminen tekee toiselle, niin tavalla tai toisella kohtaa tekemisen hyvässä ja pahassa. Henkisissä kirjoissa painotetaan, että sattuma ja pahan kohtaaminen tapahtuvat henkisten lakien seurauksena. Vastaavasti ei ole helvettiä, mutta Luojan torjuminen tekee eristettä jumalalliseen rakkauteen, valoon, iloon ja elämän ykseyteen. Luojan voi löytää vain kokemalla rakkauden ja onnellisuuden värähtelyissä. 

 

Jeesus kuvasi yleisinhimillisen elämäntavan, miten jokainen voi kokea halutessaan tietoisen, yksiselitteisen Luoja-, taivaskokemuksen. Suurin onni ja autuus on Luojayhteyden kokeminen, mikään maallinen ei ole tähän vertauskelpoinen.  Jeesuksen kuvaama  elämäntapa  on tie elämään eli tietoiseen Luojayhteyteen. Tapahtumaa edesauttaa suuresti, jos ihminen pitää Luojaa usein mielessään ja pyrkiä tekemään kaikki yhdessä tämän kanssa. Raamattu kehottaa rakastamaan Luojaa yli kaiken, siihen liittyy myös ajatus, ettei mihinkään maalliseen saa takertua, jopa keho on Luojan lahja ja  tilapäinen väline maallista elää varten, josta tulisi pitää hyvää huolta. Jeesus toi kehon ja sielun erillisyyden esiin konkreettisesti ristinkuoleman jälkeen.

 

IHMINEN ON AJATUKSIENSA KALTAINEN

 

Ihanne olisi pyrkiä toteuttamaan omaa ihmisyyden ideaa, niin että jokainen ajatus ja sana olisi tämän mukainen sekä luoda kiitollisia, hyväntahtoisia ajatuksia. Jokainen huomaa kiitollisen asenteen merkityksen ajattelemalla, jos ihminen suhtautuisi tapahtumaan päinvastoin tai välinpitämättömästi. Mitä ihminen puhuu ja toimii on suhteessa siihen, mitä ajattelee. Tämän vuoksi olisi hyvä aika ajoin miettiä, mikä on oman elämän tarkoitus ja toteutuuko oma ihmisyyden idea. Rakkaudessa tarvitaan kaksi ja seksikin näivettyy ilman rakkautta. 

 

Jokaisen tulisi varoa  inhimillisessä toiminnassa kylmää, ulkokohtaista "virkamiesmäistä" asennetta, toinen ihminen on myös sielu. Inhimillisessä vuorovaikutuksessa pienet sanat, ilmeet, kehon kieli ovat hyvin merkittäviä sielullisia viestintuojia. Maallisessa elämässä ihminen pyritään arvioimaan käytön perusteella, mutta sielun näkökulmalta kysymys on henkisestä edistymisestä eli koko elämän ajan ihmisellä on mahdollisuus kääntyä Luojaan puoleen ja pyytää tätä astumaan omaan elämään. Elämä on Jumalan ilmennystä, ollen tämän "puutarha" ja rakkaus Luojaan tulisi ilmentyä myös elämän arvostamisena ja auttamisena. Jeesus toi tämän esiin sanoilla, mitä teette pienimmälle teette Hänelle. Joogi ei halua tehdä pahaa edes hyönteiselle.

 

PELKO JA RAKKAUS OVAT TOISENSA POISSULKEVIA

 

Kirkollisesti pelko tuodaan usealla tavalla eristämään ihmistä Luojasta, nimittäin  korostamalla ihmisen ja Luojan erillisyyttä, ihmisen syntisyyttä, syyllisyyttä, pahuutta sekä epäilyä Luojan rakkaudesta. Luojapelkoa kirkko on lisännyt pelottelemalla Jumalan langettamasta iankaikkisesta kostosta ja kadotuksesta, jos ei usko kirkon opillisia käsityksiä. Kirkon mukaan Eeva toi ihmiskunnalle perisynnin kuvaannollisena omenan antamisena. Henkiset kirjat näkevät asian päinvastaisesti eli vapaan tahto on Jumalan lahjana ihmiselle. Hyvä ja paha, oikea ja väärä ovat aikakauteen liittyviä ja kulttuurisidonnaisia. Hyvä ja paha ovat lisäksi suhteellisia, ei ole mittayksikköä. Jeesus kuvasi ihmisyyden toimintamallin pyrkimyksessä tietoiseen Luojayhteyteen ja näin ihminen suhtautuessaan tähän elämäntapaa myös määrittää itsensä tältä ihmisyyden näkökulmalta.

 

Pekka Ervast kirjoitti kirjassaan "Jeesus Kristus Maailman Vapahtaja" keskeisen totuuden iankaikkisesta kadotuksesta. Hän korostaa kirjassaan, että kreikankielinen sana "aionios" tarkoittaa rajallista aikaa, yhtä aikakautta, ei iankaikkisuutta. Jeesuskin toi kuvauksessa Hyvästä Paimenesta, että tämä löytää viimeisenkin eksyneen. Kirkon vaalima ajatus perisynnin jollakin tavalla saastuttamasta ihmisestä tuo mukaan näinkin syyllisyysleimaa, jolloin ihminen on jo lähtökohtaisesti  jollakin tavalla paha. Syyllistämiseen liittyy myös vivahde lähimmäisen  tuomitsemisesta.  Omaksutut syyllisyysajatukset estävät rakastamasta itseään ja tällöin ihminen ei pysty rakastamaan muitakaan, ei Luojaakaan. Jos epäilee Luojan rakkautta, niin kutsuu näinkin pelon elämäänsä ja samalla torjuu Luojan kokemisen mahdollisuutta. Rakkaus ja pelko ovat toisensa poissulkevia. Luojan voi kokea vain rakkaudessa.

 

KIELTEISYYDEN AJATTELEMINEN KUTSUU ASENNOITUMAAN KIELTEISESTI ELÄMÄÄN

 

Sekä mieli että aineellinen keho pyrkivät eroon kipupisteistä, häiriötekijöistä. Toiset ihmiset ja olosuhteet heijastavat kuin peili ihmistä itseään eli samanlainen energia vetää puoleensa toista samanlaista. Omat kielteiset varjoenergiat ärsyttävät erityisessä toisessa. Ihmisen tulisikin ilmentää inhimillisessä vuorovaikutuksessa ystävällisyyttä, huomaavaisuutta ja myötätuntoisuutta. Ihmisyydessä on keskeistä ymmärryksen ja tajuamisen kohoaminen, tämä ei ole mahdollista ilman vuorovaikutusta toisten kanssa, toinen on kuin peili. Kun ihminen ilmentää kielteisyyttä, niin samalla tämä tekee mahdolliseksi tulla tietoiseksi siitä. Siihen asti ihminen on voinut kuvitella, että se on luonnollinen osa omaa olemusta, esimerkiksi esimiesasemassa sanoa ilkeyksiä naamioituna vitsikkyyteen.

 

Varjoenergiat  voivat ilmentyä myös kehollisina oireina. Pelko, viha, häpeä, kaltoinkohtelu, syyllisyys pyrkivät toistuvasti mieleen, mutta tietoinen ajattelu ei riitä poistamaan niitä. Kielteinen tunne-energia pitäisi työntää itsestään ulos käsittelyyn "kirkkaaseen päivänvaloon", usein riittää asiasta itsekseen puhuminen tai kirjoittaminen. Joskus kielteiset, pelottavat kokemukset ovat voineet syntyä jopa varhaislapsuudessa ennen puhekehitystäkin. Tällöin on voitu kokea kammottavia tunteita, mutta syy-yhteyttä ei pystytä myöhemmin tiedostamaan. Yksi keino on, kun ihminen kokee epämiellyttävää tunnetta, niin antaa kynän liikkua paperilla ja kuvaannollisesti valuttaa sameaa tunnetta pois. Kielteisyys ei poistu ajattelemalla, vaan se pitää auttaa itsestään ulos. Tässä mielessä hyviä keinoja voi olla luonnossa käveleminen, tanssiminen, urheiluun osallistuminen, kun harmitus tulee mieleen, niin siitä voi näinkin vapautua. Harmitus on kuin pieni kivi jalkineessa, mistä sekä keho että sielu yrittävät päästä eroon.

 

Luojan voi kokea vain rakkaudessa, tämän vuoksi jokaisen olisi keskeistä ilmentää sydämen sivistystä, rakkaudellista viisautta inhimillisessä vuorovaikutuksessa ja elämän auttamisessa. Jeesus puhui rakkaudellisesta Isästä, jokainen kokee tämän valaistumisen yhteydessä, rakkaus on jumalallinen koettava värähtely, mitä ei voi aikaansaada keinotekoisesti. Mieli pitäisi vapauttaa stressistä, kielteisestä ajattelusta, vanhoista harmituksista, itsensä väheksymisestä jne. Mihinkä ihminen kiinnittää huomiota, niin tämä muuttuu samalla omaksi todellisuudeksi. Jeesus varoitti murehtimisesta. Synti ja syyllisyys voivat muuttua henkiseksi esteeksi murehtimalla asioita, joille ei voi tehdä mitään. Vuorisaarnassa on kuvattu Jumalan tahto. Siinä sanotaan selkeästi, että niin kuin te annatte toisten rikkomukset (erehdykset) anteeksi teitä vastaan rikkoneille, niin vastaavasti taivaan Isä antaa teille anteeksi.

 

Neale Walsch kanavoi telepaattisesti kirjassaan "Ystävyys Jumalan kanssa" sivulla 93 seuraavasti: "Jumala ei ole kiinnostunut hyvityksestä. Jumala on kiinnostunut siirtymisestä eteenpäin. Te olette evoluution polulla, ette tiellä helvettiin. Päämääränä on tiedostaminen, ei rangaistus."

 

Jos ihminen luo kielteisiä mielikuvia, niin virittäytyy niihin ja  kutsuu niitä elämäänsä, esimerkiksi keskittymällä synteihin, syyllisyyteen, kaltoinkohteluun, elämän vääryyksiin, kuvittelemalla olevansa Jumalan hylkäämä jne. Mieli etsii näitä käskysanoja alitajunnasta ja ympäristöstä täyttäen mieltä vähitellen kielteisyydellä. Jos ajattelee kielteisiä asioita, niin huomaamattaan luo ne omaksi todellisuudekseen. Kielteiset ajatukset heijastuvat myös omaan käytökseen, sanavalintoihin, ilmeisiin, toimintatapoihin, keskusteluaiheisiin vaikuttaen keskeisesti ilmapiiriin. Jokainen etsii onnellisuutta, lähimmäiset alkavat karttaa seuraa, jos toinen muuttuu kielteisyyden "majakaksi". Ihminen voi olla karismaattinen ja näin vaikutus ilmapiiriin voi olla hyvin voimakas myönteisessä ja kielteisessä merkityksessä ääriesimerkkinä Hitler, joka pystyi vaikuttamaan turmiollisesti koko kansan ajattelutapaan.

 

SIELULLISESTA VUOROVAIKUTUKSESTA

 

Luojasuhteessa, äidin ja lapsen sekä parisuhteessa on selkeä yhtäläisyys eli ihmisen tulisi olla rehellinen, avoin ja hyväntahtoinen eikä saisi tehdä mitään sopimatonta. Ihmissuhteessa jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, parisuhteessa toinen on kuin katalysaattori edesauttaen sielullisuuden rakkaudellisuuden ilmenemistä, tämä on keskeistä mielen aukaisemiseksi Luojayhteyteen. Näin rakas on aktivoiva ja innostava myös pyrkimyksessä kokea tietoinen Luojayhteys. Toisen kokemus ei ole oma kokemus eli ihminen on kokeva rakkausolento ja vain oma henkilökohtainen kokeminen on todellista. Näin toista pitäisi rohkaista ilmentämään itseään, sillä vain näin ihminen voi kokea itsensä, kuka on. Parisuhteessakin tulee hyvin esiin,  jos toinen kiinnittää huomiota toisen positiiviseen ominaisuuteen, niin muutkin positiiviset ominaisuudet elävöityvät. Rakas ei ole elämän täyttymys, vaan tämä löytyy vain Luojayhteydestä ihmisen eheytymisen eli valaistumisen yhteydessä. Mutta parisuhteen rakkaudellisuus antaa molemmille rakkaudellisuuden käyttövoiman Luojan kokemiseksi. Yksin on vaikeata.

 

Rakkaudessa kehot eivät rakasta toisiaan vaan sielut eli sielu elävöittää kehon. Kokiessaan rakkautta ihmisessä tapahtuu monenlaisia kehollisia vasteita, mutta ei toisinpäin eli rakkautta ei voi luoda keinotekoisesti. Rakkaus on jumalallinen ominaisuus ja rakkaus viestittää henkisessä tapahtumassa alkuperän. Jos ihminen kohtaa tällöin rakkautta säteilevän valo-olennon, niin silloin kysymys on Kristuksen henkimaailman edustajasta. Jos on kamala tunne, kauhua, vihaa, pelkoa, niin ihminen on eksynyt pimeyden ja tuhoavien voimien seuraan. Tietoinen Luojakokemus on  maallisen elämän tarkoitus. Näin rakas on suureksi avuksi toinen toiselle tässä sielullisessa pyrkimyksessä Luojayhteyteen.

 

Neale Walsch tuo toistuvasti esiin kirjoissaan, että ihmisen toiminta perustuu joko pelkoon tai rakkauteen, toista kohtaan kohdistuvaa aggressiota ei saa hyväksyä. Jeesus korosti, ettei toista saa tuomita. Valinnan vapauteen liittyy, että ihminen voi toimia virheellisesti, vaikka tekijä ajattelisi omien ajatuksien näkökulmalta olevansa oikeassa. Jokaisen tulisi toimia rakkaudellisen viisauden mukaisesti, ihmisyyteen liittyy myös maalaisjärki, ettei esimerkiksi takaa enempää kuin pystyy vastaamaan. Maallinen mieli haluaa menestyä ja olla voittaja vertailussa muihin sekä on valmis taisteluun elintilasta sekä pelkää häviötä tai heikkouden näyttämistä. "Kasvojen menettäminen" eli kolhu kuvitteellisessa roolihahmossa on joskus peruste lähimmäisen tappamiseenkin. Mitä enemmän ihminen on riippuvainen muiden mielipiteistä, niin vastaavasti ne hallitsevat toista. Verkostoituneessa ihmisryhmässä voi olla hyvin ahdasmielisiä mielipiteitä, mitä saa sanoa. Esimerkiksi HS:n kuukausiliitteessä (lokakuu 2003)  viitattiin piispa Osmo Alajan muistelmiin, missä hän kertoi nuoruudessaan kohdanneensa yöllä Jumalan, mutta ei koskaan puhunut siitä kenellekään. Artikkelissa mainittiin: "Luterilainen Suomi on erikoinen maa, kun edes piispa ei saa puhutuksi hengellisestä kokemuksestaan."

 

Maallisella mielellä ei ole omaa harkintaa tai suhteellisuuden tajua. Kun kirkollisesti korostetaan, että toimitaan Raamatun mukaan, niin sieltä löytyy monenlaisia mielipiteitä. Keskeistä on kuitenkin, mitä Jeesus kehotti tekemään. Jeesus kehotti hengellisyyteen eli omiin henkisiin kokemuksiin. Henkinen kokemus on erityinen lahja ja armonosoitus. Ortodokseilla  suhtautumistapa hengellisyyteen on päinvastainen verrattuna luterilaisiin ja suurin onni on Pyhän Hengen, Kristuksen tai Neitsyt Marian kokeminen.

 

HENKINEN VOIMAVARA ANTAA VOIMAA JA AKTIVOI IHMISTÄ

 

Henkinen voimavara on jokaisella elämää kantava voima, jonka lähde on sielun rakkaudellisuus. Ihmisen ajatuksen ja toiminnan taustalta löytyy aina tunne. Ihmisen taustalla on korkeamman minän, sielun ihmisyyden idea, jota jokainen pyrkii noudattamaan vaistomaisesti ja usein ihminen selittelee itselleen, jos toiminta ei ole tämän mukaista. Katumus on merkki toiveesta muuttaa toimintatapaa. Syyllisyyden kokeminen kutsuu pelon lamaavan vaikutuksen. Pelko on maallisen mielen luomus, kuten uhkailu, pakottaminen, syyllistämien, joita käytetään yleisesti toisen hallintakeinona. Ihminen itse päättää, mitä jokin asia merkitsee hänelle. Pelko valintana on huono, koska se haittaa ymmärrystä ja vaikuttaa lamaavasti sekä ajatteluun että kehon toimintaan. Pelko  alkaa etsiä alitajunasta ja ympäristöstä yhtymäkohtia, muuttuen samalla yhä haitallisemmaksi. Totena pitämä ajatus on kuin suggestio. Esimerkiksi jos ihminen alkaa pelätä, että sisäelimissä on loisia, niin mieli voi luoda epämiellyttäviä kehotuntemuksia.

 

Ihmisessä pitäisi olla kehon, mielen ja sielun kultainen tasapaino, jolloin häiriö yhdessä heijastuu koko ihmisen olemukseen. Henkinen voimavara kulkee käsi kädessä elinvoiman kanssa ja näin liittyen keskeisesti terveellisiin elämäntapoihin, riittävään uneen, ajatuksien hallintaan ja hyväntahtoisuuteen. Liikunta on kehon meditaatiota.  Kielteinen ajattelu aiheuttaa mielessä stressiä, mikä heijastuu aivojen kautta kehoon. Ihminen on olemukseltaan kokeva rakkausolento ja ihanne olisi tehdä kaikki rakkaudellisesti, tässä mielessä innostava ja kiinnostava ammatti on erityisen tärkeä sekä rakkaudellinen parisuhde, sillä positiiviset ihmissuhteen antavat kantavan ja innostavan voimavaran. Rakkaudellisessa ilmapiirissä jokainen huomaa hyvinvoinnin lisääntymisen ilmentyen elinvoiman, aktivoitumisen, innostumisen lisääntymisenä ja pyrkimyksenä itsensä positiiviseen kehittämiseen sekä ilmentämiseen.

 

 Neale Walsch kanavoi kirjassaan "Ystävyys Jumalan kanssa I" sivulla 168 parisuhteen olemuksesta ja tarkoituksesta seuraavasti: Jos te molemmat olette , tietoisesti sitä mieltä että suhteenne on teille tilaisuus eikä velvollisuus - tilaisuus kasvuun, täysimittaiseen itseilmaisuun, täyteen elämään, pikkumaisuuden parantamiseen ja lopulta yhtymiseen Jumalaan sielujen sulautumisen kautta - ja sitoudutte siihen ettekä tavanomaisiin vakuutteluihinne, silloin suhde alkaa hyvältä pohjalta. Siinä on erinomainen alku.

 

Henkisessä kehitystapahtumassa huomio egon pyrkimyksiin heikkenee ja vastaavasti huomio  Luojayhteyteen voimistuu. Tällöin ihminen kokee sisäistä rauhaa ja maallisen mielen tunnekuohut haluineen vaimenevat eikä toisen pahantahtoiset sanat löydä kosketuskohtaa. Ihminen huomaa, ettei mikään maallinen korvike ole vertauskelpoinen oman Luojayhteyden kanssa.

 

 

 

4.) KUVA valopallo 

  

Sielu on tietoinen rakkaus- ja energiaolento, joka on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi ollen osa Jumalaa, Jumalan rakkauden ruumiillistuma, toimii muuntajana ihmisen ja Jumalan välissä. Kirjallisuudessa on sanonta, että sielu katsoo ihmisen silmin ja Jumala sielun silmin. Kirjallisuudessa sielulla on monta nimitystä, kuten Jumalan kipinä ja poika, sisäinen Itse, Itse, Luoja, idässä Atman ja monadi. Sielulla ei ole sellaista muotoa, minkä ihminen ymmärtäisi, mutta tämä ilmenee ihmiselle halutessaan yksiselitteisellä tavalla. Ajatus ja sana tarkastelevat kaikkea ulkokohtaisesti ja näin ajatus sekä sana, oppijärjestelmät eivät tavoita koskaan kokemista, koska se tapahtuu eri tietoisuustilassa eli oikea ajatus vie kokemisen portille, josta pitäisi siirtyä kokemiseen eli on eri asia puhua Luojan rakkaudesta ja läsnäolosta kuin kokea nämä. 

 

Ihmisen tulisi miettiä ajoittain, mikä on oman elämän tarkoitus, muutoin on vaarana, että ihminen on kuin ajopuu, mikä toteuttaa toisten mielipiteitä. Kuvaruutu on tässä mielellä ongelmallinen, ihminen katsoo sitä usein keskittyneesti ja kun arvovaltainen, voimakastahtoinen ihminen esittää mielipiteitä, niin katsoja voi omaksua niitä ilman omaa harkintaa. Jokainen pyrkii onnellisuuteen. Elämä näyttäytyy hyvin erilaiselta, jos ajattelee olevansa vain keho tai raamatullisesti  ikiaikainen sielu, joka on vain tilapäisesti kehossa. Suurin onni ja autuus on oman Luojayhteyden tietoinen ja yksiselitteinen kokeminen. Jeesuksen viitoittamalla tavalla tämä on jokaiselle mahdollista maallisen elämän aikana. Luojan voi havaita ja kokea vain sisäisenä kokemuksena. Kehon lihakset kasvavat voimaharjoittelulla, mutta Jeesuksen viitoittamalla elämäntavalla, missä korostuu rakkaudellisuus, myötätunto, elämän auttaminen, ajatuksien ja mielen puhtaus, totuudellisuus, hyvätahtoisuus avaavat tasapainoisesti tsakroja, mahdollisten näin henkistä havainnointia. Henkinen kokemus on erityinen Luojan lahja ja armonosoitus.

 

Inhimillisessä elämässä kaikki kehittyy tai taantuu, vastaavasti Luojayhteyskin kehittyy tai hiipuu. Luonnonlakina mihin ihminen kiinnittää huomiota, niin tämä muuttuu omaksi todellisuudeksi. Vastaavasti jos ei kiinnitä huomiota Luojayhteyteen tai torjuu tämän kokonaan mielestään, niin oma Luojayhteys jää vain piileväksi mahdollisuudeksi. Jokainen Luojaan kohdistunut rakkaudellinen ja kiitollinen ajatus vaikuttaa myönteisesti koko elämän ajan. Avataara Amma korostaa opetuksissaan, kun ihminen lähestyy Luojaa yhden askeleen, niin tämä lähestyy sata askelta, mutta liittyen vapaaseen tahtoon, niin tarvitaan tämä ihmisen liikahdus, suositellen henkisenä tienä antaumuksen tietä, joka tarkoittaa epäitsekästä rakkaudellista turvaamista Yhteen Jumalaan. Antaumuksen tiellä voi nauttia autuudesta jo heti alusta alkaen. Avataara Amman mukaan tiedon tiellä pyrkiminen perimmäiseen totuuteen on hyvin vaikeata ja vain yksi tai kaksi tuhannesta onnistuvat.

 

5.) KUVA ikoni

 

Vaikka maallinen elämä sujuisi maallisessa merkityksessä  hyvin, niin ihmisellä on kuitenkin sisäinen tunne alitajuntaisena kaipuuna, että jokin puuttuu elämästä. Kysymyksessä on ihmisen kaipuu Luojayhteyteen ja näin ihmisen eheytyminen eli  valaistuminen Kristuskokemuksessa. Ihminen on osa Jumalaa. Tämä onnellisuuden lähde löytyy vain omasta Luojayhteydestä eikä maallinen mieli ymmärrä, mistä on kysymys vaan tuo minälle maallisia haluja ja onnellisuuden korvikkeita.  Sanonta "tunne itsesi" tarkoittaa aidon henkisen minän eli sisäisen Itsen havaitsemista ja kokemista.