torstai 8. huhtikuuta 2021

Jeesus on ihmiskunnan pelastaja tien näyttäjänä

Jeesus on ihmiskunnan pelastaja tien näyttäjänä takaisin Luojayhteyteen, mutta Jeesus ei ollut "syntipukki" eli ihmiskunnan syntien sijaissovittaja. Tämä lunastuskäsitys on ristiriidassa Vuorisaarnan ohjeistuksen kanssa, missä Jeesus korostaa omaa pyrkimystä elämäntavassa sekä henkilökohtaista vastuuta tekemisistä. Vuorisaarnassa Jeesus välitti Jumalan antaman mahdollisuuden jokaiselle palata tietoiseen Luojayhteyteen.

Jeesuksen sanoi ristinkuoleman yhteydessä, että hän toivoi Luojalta anteeksiantoa pahantekijöilleen, koska nämä eivät tiedä mitä tekevät. Tämä osoittaa, ettei Jeesus pitänyt itseään ihmiskunnan syntien sijaissovittajana. Nyt on olemassa runsaasti tietoa alkuseurakunnan ajalta. Tällöin oli vieras näkökulma, että Jeesus olisi ollut ihmiskunnan syntien sovittaja. Syntien sovitusopissa on aivan erityinen ansa. Jos toinen sovittaa synnit ja tekee ihmisen näin Luojalle otolliseksi, niin ei ole mittayksikköä, kuinka paljon voi tehdä syntiä. Jos lukee Matteuksen evankeliumista Vuorisaarnan, niin jokainen ymmärtää Jeesuksen sanoman henkilökohtaisesta vastuusta.

Jeesus kertoi, että taivasten valtakunta on sisäisesti teissä eli ihminen on kaiken aikaa taivaassa, Luojan rakkaudellisessa läsnäolossa tietämättä tätä. Vuorisaarnassa Jeesus kuvasi ihmisyyden tien takaisin tietoiseen luojayhteyteen. Jeesus kehotti pyrkimään Luoja-, taivaskokemukseen ensimmäiseksi.

Jeesuksen sanoin ihmiseen kätkeytyy jumalallinen läsnäolo eli korkein mahdollinen onnellisuus, rakkauden tila, ilo, autuus, valo, tietoisuus ja elämän ykseys. Tietoista yhteyttä sanotaan taivaskokemukseksi tai Luoja-, Kristuskokemukseksi. Kysymys ei ole varsinaisesti etsimis- tai pyrkimystapahtumasta vaan kokemisesta. Ihminen pyrkii jonnekin, missä jo on. Jeesuksen kuvaama elämäntapa puhdistaa mielen ja tietoinen Luojayhteys tulee todelliseksi, eli kuvaannollisesti sokea tulee näkeväksi.

Inhimillisessä elämässä mikään ei pysy paikoillaan, kaikki kehittyy tai taantuu. Ihmisyydessä on keskeistä ymmärtäminen ja tiedostaminen. Ihmisyyteen liittyykin sisäinen palo korkeampaan ymmärrykseen ja kehitykseen. Jokaisella on sisäinen tarve ylöspäin.

Helvetissäkin ihminen on myös taivaassa tiedostamatta tapahtumaa

Näin ihminen on kuoleman jälkeen helvetissäkin vain omassa ajatuskuplassaan ja samanaikaisesti taivaassa tiedostamatta tapahtumaa. Hypnoosikokeessa ihmiselle voidaan antaa käsitys, että on teräshäkissä. Ihminen näkee, tuntee ja maistaa teräksen eikä pääse häkistä pois, vaikka kuinka yrittää. Mielen tasolla omat totena pitämät ajatukset ovat hyvin todellisia.

Mitä ihminen ei tiedosta, niin sitä ei ole omassa todellisuudessa. Vastaava on maallisessakin elämässä, sävelmästä voidaan puhua, mutta omaksi todellisuudeksi se tulee vasta kuulemisen jälkeen. Jos tietäisi, että maatilalle on kätketty kulta-aarre, niin sekin tulee todelliseksi vasta löytämisen yhteydessä.

Kirjassaan "Symbolit piilotajunnan kieli" (Otava, 2003) Carl G. Jung käsittelee tiedemiehenä Luojan (Kristus, Itse) ilmenemistä ihmiseen kätkeytyvänä tietoisena, rakkaudellisena ohjauskeskuksena ja siihen liittyviä lainalaisuuksia. Jungin mukaan ihmisessä on kaksi persoonallisuutta, mieltä, nimittäin persoonallinen minä ja sisäinen Itse. Jung perusti asian 80000 unen aineistoon. Jungin mukaan tämä asia voidaan koska tahansa todistaa. Sisäinen Itse, Luoja jää kuitenkin vain piileväksi mahdollisuudeksi, jos ihminen ei aktivoidu asian vuoksi. Ihmisen pitäisi elää kahdessa todellisuudessa samanaikaisesti ollen tarkkaavainen, mitä huomioita ja rakkaudellisia, yleviä virikkeitä saa Luojaltaan. Tietoista Luojayhteyttä sanotaan Luoja-, taivaskokemukseksi.

Elämä etenee omien ajatuksien johdattamana

Ajatus kuvaa jotakin ulkokohtaisesti tai symbolisesti. Ajatteleminen ja kokeminen tapahtuvat eri tietoisuustilassa. Puhtaasti maallistakin kokemusta ajatus ei tavoita. Esimerkiksi vaikka kuinka paljon tahansa kuvaisi uimista tai sävelmää, niin tapahtuma jää epäselväksi, mutta hetkenkin kokemus antaa asiasta ymmärryksen. Henkisestä kokemuksesta ei ole maallisia käsitteitä. Vaikka lukisi tuhansia kirjoja Luojakokemuksesta, niin tapahtuma jää aina epäselväksi, mutta hetkenkin kokemus antaa syvällisen ymmärryksen.

Totuudellisuuden pitäisi olla jokaisen johtotähtenä. Jeesus painotti vertauksessa, kuinka talo pitäisi rakentaa kalliolle. Jos uskoo virheellisiä asioita, niin voi eksyä pahasti oman sisäisen johdatuksen viitoittamalta tieltä.

Ajatus on kuin "olio" tai tietokoneohjelma, mikä pyrkii toteuttamaan sokeasti käskysanaansa. Mielen tasolla ajatus on valtavan voimakas. Jos ihminen ajattelee, ettei voi tietää jotakin asiaa, niin omat ajatukset tekevät tässä suhteessa parhaansa. Esimerkiksi jos ihminen ajattelee, että jokin hoito kuten kipulääke ei tehoa, niin omat ajatukset voivat estää lääkkeen tehon.

Ajatus heijastuu takaisin minään kuin peilistä. Mielessä minä on kuin pallon keskellä omien ajatuksiensa ympyröimä. Jokainen näkee elämän mielikuviensa värittämänä ja suodattamana. Mieli on kuin tietokonemainen muistikeskus, joka palauttaa mielikuvaan liittyvät vanhat yhtymäkohdat sekä etsii vastaavia ympäristöstä.

Ajattelemalla vanhoja ajatuksia nämä voimistuvat aina lisää. Tunteet voimistavat ajatuksia saaden ne elävöitymään ja voimistumaan. Toistuvasti tunteikasta ajatusta ajattelemalla voi saada aikaiseksi todelliselta vaikuttavan pakkomielteisen ajatuksen, josta voi olla vaikeata päästä eroon. Vuorisaarnassa painotetaan erityisesti mielen puhtautta ja ajatuksien hallintaa. Mieleen ei saisi päästää mitään sopimatonta ajatusta.

Luonnonlakina samanlainen energia vetää puoleensa toista samanlaista hyvässä ja pahassa.

Näköhavaintokin muuttuu ajatukseksi, mikä vasta havaitaan. Näin maailma nähdään ajatuksina. Maailmaa katsoessa Luoja unohtuu. Mielessä on ajatuksien jatkuvaa virtaamista, mikä omalla tavallaan pyrkii sitomaan ihmisen vanhoihin ajatuksiin.

Jos on tunne epämukavasta olosta, pelosta tai mielessä on persoonallisuuden, erillisyyden korostaminen, väittelyä, taivuttelua, pakottavia vaatimuksia, niin kysymyksessä on maallisen mielen johdatus (voimakkaiden, suggestionkaltaisten ajatuksien tuleminen tietoisuuteen) eikä Sielun, korkeamman minän (rakkauden, ilon, viisauden) johdatus. Sielu kunnioittaa ihmisen vapaata tahtoa. Sielu kertoo valintatilanteessa sielullisuuden eli rakkauden äänen. Tunne on Sielun kieli. Henkisessä kehitystapahtumassa tietoisuuskeskus alkaa siirtyä kehosta kohti Luojayhteyttä.

Meditaatiossa maallinen mieli ajatuksineen pitäisi siirtää hetkeksi syrjään. Kun ihminen keskittyy johonkin, niin ajatusvirta katkeaa. Ihanne olisi pitää Luoja usein mielessään. Avataara Amma suosittelee kaiken tekemistä yhdessä Luojan tai mestarinsa kanssa ja Hänelle. Luojaan kohdistunut rakkaudellinen ajatus saa Tämän huomion, millä on pitkäaikainen elävöittävä ja henkisesti kohottava vaikutus.

Neale Walsch kanavoi kirjoissaan "Huomisen Jumala" (WSOY, 2005) sivulla 50 seuraavasti: "luovuutta ja elämää ohjaava voima on ideoiden kasvupohja, jumalallisen värähtelyä ihmisessä, itsemme suurempi versio, tietoisesti ja tarkoituksellisesti toimiva kosminen olento, joka on virittäytynyt inhimillisiin päämääriin ja mahdollisuuksiin." Jatkaen jumalallinen virike palvelee ensin elämää, ennen pientä itseä.

Jeesus on ihmiskunnan pelastaja tien näyttäjänä

Jeesus on ihmiskunnan pelastaja tien näyttäjänä takaisin Luojayhteyteen, mutta Jeesus ei ollut "syntipukki" eli ihmiskunnan syntie...