Näin ihminen on kuoleman jälkeen helvetissäkin vain omassa ajatuskuplassaan ja samanaikaisesti taivaassa tiedostamatta tapahtumaa. Hypnoosikokeessa ihmiselle voidaan antaa käsitys, että on teräshäkissä. Ihminen näkee, tuntee ja maistaa teräksen eikä pääse häkistä pois, vaikka kuinka yrittää. Mielen tasolla omat totena pitämät ajatukset ovat hyvin todellisia.
Mitä ihminen ei tiedosta, niin sitä ei ole omassa todellisuudessa. Vastaava on maallisessakin elämässä, sävelmästä voidaan puhua, mutta omaksi todellisuudeksi se tulee vasta kuulemisen jälkeen. Jos tietäisi, että maatilalle on kätketty kulta-aarre, niin sekin tulee todelliseksi vasta löytämisen yhteydessä.
Kirjassaan "Symbolit piilotajunnan kieli" (Otava, 2003) Carl G. Jung käsittelee tiedemiehenä Luojan (Kristus, Itse) ilmenemistä ihmiseen kätkeytyvänä tietoisena, rakkaudellisena ohjauskeskuksena ja siihen liittyviä lainalaisuuksia. Jungin mukaan ihmisessä on kaksi persoonallisuutta, mieltä, nimittäin persoonallinen minä ja sisäinen Itse. Jung perusti asian 80000 unen aineistoon. Jungin mukaan tämä asia voidaan koska tahansa todistaa. Sisäinen Itse, Luoja jää kuitenkin vain piileväksi mahdollisuudeksi, jos ihminen ei aktivoidu asian vuoksi. Ihmisen pitäisi elää kahdessa todellisuudessa samanaikaisesti ollen tarkkaavainen, mitä huomioita ja rakkaudellisia, yleviä virikkeitä saa Luojaltaan. Tietoista Luojayhteyttä sanotaan Luoja-, taivaskokemukseksi.
