Ihmisen tulisi olla esimerkillinen, ei saisi tehdä mitään sopimatonta tai toista vahingoittavaa. Usein ihmiset ajattelevat, ettei oma kielteinen teko merkitse mitään. Mutta jos ajattelee jokaisen tekevän samalla tavalla, niin seuraukset olisivat kohtalokkaat.
Valintatilanteissa pitäisi pyrkiä valitsemaan aina korkeampi vaihtoehto. Elämän tapahtumat näkyvät hyvin erilaisilta, jos niitä katsoo maallisen minän itsekkäältä näkökulmalta tai pyrkii katsomaan korkeamman minän rakkaudellisen hyväntahtoisen inhimillisyyden silmin. Läheisen Luojayhteyden vuoksi ihminen tietää aina, mikä on hyväntahtoinen vaihtoehto.
Jeesuksen kehotus rakastaa Luojaa yli kaiken voidaan myös ymmärtää, ettei saisi takertua maalliseen tai maallisiin mielipiteisiin. Ihmisellä on erityinen taipumus takertua asioihin, sanoihin, esineisiin. Esimerkiksi jos joku sanoo jonkin ilkeän asian tai tekee epäkunnoittavan teon, niin kokija voi hautoa tapahtumaa vuosikaudet samalla pimentäen mieltään. Vanha harmistus on keskeistä tuoda kirkkaaseen päivänvaloon eli käsitellä sanomalla tai kirjoittamalla ja sitten unohtaa koko asia.
Kun ihminen pitää kultaharkkoa kädessään, niin henkissielullisesti kädessä on Luojan tiivistynyttä energiaa aineellisessa muodossa. Näin maallinen omistaminen on tietyllä tavalla suhteellista. Vaikka maallinen elämä on hyvin todellista ja konkreettista, niin henkisestä rinnakkaistodellisuudesta katsottuna maallinen elämä on maallinen näytelmä. Tätä kuvaa omalla tavallaan satunäytelmä prinsessa Ruusunen. Jossakin vaiheessa ihminen herää henkiseen todellisuuteen.
Elämää ohjaavat Luojan aineelliset ja henkiset lainalaisuudet, mitä enemmän on niistä tietoinen sitä parempi. Henkissielullisesti alkuräjähdyksessä Luojan energiasta syntyi aineellinen maailmankaikkeus. Kaikki on Luojan ilmennystä ja läsnäoloa. Näin elämän tapahtumat, kokemukset, tilaisuudet antavat mahdollisuuden ihmisen ymmärryksen lisäämiseen. Neale Walsch kirjoittaa arvoituksellisen lauseen ensimmäisen kirjansa "Keskusteluja Jumalan kanssa I" esipuheessa: "Tiedän nyt, että kaikki mitä elämässäni on ollut, on tullut Jumalalta." Ihmisen näkökulmalta elämä ja Luoja on yksi ja sama. Luojaan liittyy rakkaus, äly, tietoisuus ja Luoja lähestyy ihmistä haluamallaan tavalla.
Vaikka ihminen tietäisi kuinka paljon tahansa, niin tieto on aina maallisen mielen ajatuksia, jotka kuvaavat asioita ulkokohtaisesti. Luojan voi tiedostaa vain rakkauden, onnellisuuden ja ilon värähtelyissä kokemalla. Rakkauden kokemuksessa Luojan voi tiedostaa yksiselitteisesti missä iässä tahansa. Luojakokemukseen ei vaikuta maallinen menestys ja se voi onnistua köyhältä torikauppiaalta, mutta upporikas professori voi olla maallisen järkeilynsä ansassa.
Henkisissä kirjoissa korostetaan, että henkinen todellisuus muuttuu todellisuudeksi mielen puhdistuessa. Tässä kehitystapahtumassa olisi ihanne pitää Kristus mahdollisimman usein mielessään, niin silloin mielessä ei olisi tilaa elämän "rikkaruohoille" eli mieltä samentaville asioille.
Henkisessä kehitystapahtumassa ihmisen hienovarainen herkkyys lisääntyy ja tämä antaa mahdollisuuden huomata ja virittäytyä myös elämän kielteisiin asioihin. Maallisessa elämässä ihminen on ripustettu vastakkaisten voimien väliin ja ihmisyyden kannalta olisi ensiarvoisen tärkeätä olla hyväntahtoinen. Raamatun mukaan ihminen on luotu rakkausolennoksi. Ihmisellä on sisäinen kaipuu Luojan rakkauteen, elämän ykseyteen. Luonnonlakina samanlainen energia vetää puoleensa toista samanlaista. Rakkaus ja ihmisen ja Luojan yhdistävä tekijä.
Tiimalasi kuvaa symbolisesti maallista vaellusta. Joskus kuolemanvaarassa ihminen näkee menneen elämänsä kulkevan hetkessä mielen valkokankaalla. Tiimalasin hiekkajyvät kuvaavat symbolisesti elämän lukuisia pieniä kokemuksia ja kultahiukkaset erityisiä Luojan huomion osoituksia. Ihmiselle tuodaan tilaisuuksia ja henkisesti kohottavia mahdollisuuksia kuin tarjottimella, mutta ne eivät useinkaan toistu. Jeesus piti varoittavana esimerkkinä nukkuvia ylkiä.
