Ajatus kuvaa jotakin ulkokohtaisesti tai symbolisesti. Ajatteleminen ja kokeminen tapahtuvat eri tietoisuustilassa. Puhtaasti maallistakin kokemusta ajatus ei tavoita. Esimerkiksi vaikka kuinka paljon tahansa kuvaisi uimista tai sävelmää, niin tapahtuma jää epäselväksi, mutta hetkenkin kokemus antaa asiasta ymmärryksen. Henkisestä kokemuksesta ei ole maallisia käsitteitä. Vaikka lukisi tuhansia kirjoja Luojakokemuksesta, niin tapahtuma jää aina epäselväksi, mutta hetkenkin kokemus antaa syvällisen ymmärryksen.
Totuudellisuuden pitäisi olla jokaisen johtotähtenä. Jeesus painotti vertauksessa, kuinka talo pitäisi rakentaa kalliolle. Jos uskoo virheellisiä asioita, niin voi eksyä pahasti oman sisäisen johdatuksen viitoittamalta tieltä.
Ajatus on kuin "olio" tai tietokoneohjelma, mikä pyrkii toteuttamaan sokeasti käskysanaansa. Mielen tasolla ajatus on valtavan voimakas. Jos ihminen ajattelee, ettei voi tietää jotakin asiaa, niin omat ajatukset tekevät tässä suhteessa parhaansa. Esimerkiksi jos ihminen ajattelee, että jokin hoito kuten kipulääke ei tehoa, niin omat ajatukset voivat estää lääkkeen tehon.
Ajatus heijastuu takaisin minään kuin peilistä. Mielessä minä on kuin pallon keskellä omien ajatuksiensa ympyröimä. Jokainen näkee elämän mielikuviensa värittämänä ja suodattamana. Mieli on kuin tietokonemainen muistikeskus, joka palauttaa mielikuvaan liittyvät vanhat yhtymäkohdat sekä etsii vastaavia ympäristöstä.
Ajattelemalla vanhoja ajatuksia nämä voimistuvat aina lisää. Tunteet voimistavat ajatuksia saaden ne elävöitymään ja voimistumaan. Toistuvasti tunteikasta ajatusta ajattelemalla voi saada aikaiseksi todelliselta vaikuttavan pakkomielteisen ajatuksen, josta voi olla vaikeata päästä eroon. Vuorisaarnassa painotetaan erityisesti mielen puhtautta ja ajatuksien hallintaa. Mieleen ei saisi päästää mitään sopimatonta ajatusta.
Luonnonlakina samanlainen energia vetää puoleensa toista samanlaista hyvässä ja pahassa.
Näköhavaintokin muuttuu ajatukseksi, mikä vasta havaitaan. Näin maailma nähdään ajatuksina. Maailmaa katsoessa Luoja unohtuu. Mielessä on ajatuksien jatkuvaa virtaamista, mikä omalla tavallaan pyrkii sitomaan ihmisen vanhoihin ajatuksiin.
Jos on tunne epämukavasta olosta, pelosta tai mielessä on persoonallisuuden, erillisyyden korostaminen, väittelyä, taivuttelua, pakottavia vaatimuksia, niin kysymyksessä on maallisen mielen johdatus (voimakkaiden, suggestionkaltaisten ajatuksien tuleminen tietoisuuteen) eikä Sielun, korkeamman minän (rakkauden, ilon, viisauden) johdatus. Sielu kunnioittaa ihmisen vapaata tahtoa. Sielu kertoo valintatilanteessa sielullisuuden eli rakkauden äänen. Tunne on Sielun kieli. Henkisessä kehitystapahtumassa tietoisuuskeskus alkaa siirtyä kehosta kohti Luojayhteyttä.
Meditaatiossa maallinen mieli ajatuksineen pitäisi siirtää hetkeksi syrjään. Kun ihminen keskittyy johonkin, niin ajatusvirta katkeaa. Ihanne olisi pitää Luoja usein mielessään. Avataara Amma suosittelee kaiken tekemistä yhdessä Luojan tai mestarinsa kanssa ja Hänelle. Luojaan kohdistunut rakkaudellinen ajatus saa Tämän huomion, millä on pitkäaikainen elävöittävä ja henkisesti kohottava vaikutus.
Neale Walsch kanavoi kirjoissaan "Huomisen Jumala" (WSOY, 2005) sivulla 50 seuraavasti: "luovuutta ja elämää ohjaava voima on ideoiden kasvupohja, jumalallisen värähtelyä ihmisessä, itsemme suurempi versio, tietoisesti ja tarkoituksellisesti toimiva kosminen olento, joka on virittäytynyt inhimillisiin päämääriin ja mahdollisuuksiin." Jatkaen jumalallinen virike palvelee ensin elämää, ennen pientä itseä.
