Henkisessä kehitystapahtumassa tietoisuuskeskus siirtyy takertumisesta kehoon kohti Luojayhteyttä. Hyvä ja paha ovat suhteellisia, ei ole mittayksikköä. Mutta mitä enemmän huomio siirtyy egoon, kehoon ja itsekkyyteen niin sitä enemmän tapahtuu takertumista maallisuuteen ja erillisyyteen. Kiintymys tekoon ja tuloksiin lisää egon olemusta. Henkiseltä näkökulmalta elämä voidaan nähdä myös tapahtumana, mikä auttaa ihmistä ymmärryksessä ja tietoisuudessa. Suomen teosofisen seuran perustaja näkijä Pekka Ervast tuo näkemyksen, että valkoiset ja mustat enkelit ovat Jumalan palvelijoita. Valitsemalla mustien enkeleiden palveluksia opitaan oman ankean kokemuksen kautta valitsemaan hyväntahtoisuus. Ervast korostaa, että ihminen on saanut kaiken hyvän pahan kautta.
Walsch kanavoi kirjoissaan, että elämä on täydellistä, vaikka se ei olisikaan sellaista, mitä ihminen haluaa. Elämän tarkoitus on ihmisen ymmärryksen lisääminen. Kohdatessaan ikäviä asioita, niin ihminen itse on jollakin tavalla myötävaikuttanut tapahtumaan havaitsemiseen tai kokemiseen.
Jotkut ihmiset ovat suggestiivisia ja tätä vielä korostaa korkea virka-asema. Vallanhimoinen voi pyrkiä käyttämään tilannetta hyväkseen manipuloimalla ihmisten toiveita ja pelkoja. HS:ssa oli 18.03.2001 artikkeli texasilaisesta saarnaaja Kenneth Copelandista, joka kehottaa seuraajiaan jättämään koronarokotteen ottamatta. Hän lupaa tuhota viruksen itse "puhaltamalla sen päälle Jumalan tuulen". Sairastuneita hän väittää parantavansa television välityksellä. Artikkelissa kiinnitetään huomiota myös muihin saarnaajiin, joille Raamattu on lähinnä väline.
