Henkisen kehityksen mukana ihmiseen kätkeytyvä Itse havaitsee ja kokee toisen ihmisen jumalallisen Itsen. Viimeistään tällöin nähdään elämän taustalla oleva ykseys. Ihmiskunta on ykseys ollen samassa veneessä. Usein ahneus naamioidaan erillisyyden korostamiseen.
Alice Bailey on kuvannut kirjassaan "Tutkimus Valkoisesta Magiasta" ihmisyyden olemusta. Mieli rekisteröi ja tulkitsee sekä ilmiöiden että sielujen maailmaa. Sielu voidaan ymmärtää suurena välittävänä prinsiippinä. Sielun ominaisuudet ovat tieto, rakkaus ja uhrautuvaisuus. Tietoisuuden jatkuvuus. Sielu yrittää johdattaa ihmistä pimeydestä tietoon ja kokemisen valoon. Ensin Itse samaistaa itsensä muotoaspektiin niin, että kaksinaisuus häviää siihen illuusioon, että Itse onkin muoto. Sisällä oleva Itse alkaa tulla tietoiseksi sekä itsestään että muodosta, puhutaan korkeammasta ja alemmasta itsestä, puhumme itsestä ja sen verhoista. (Sisäinen) Itse havaitsee, että on muodon rajoittama henkinen olento. Tämän jälkeen tasapaino muuttuu, sielu alkaa saada hallitsevan aseman, tajunnan aspekti alkaa siirtyä korkeampaan suuntaan. Lopulta ei ole kuin sielu ja ykseyden korkeampi tila on saavutettu.
Tapahtumaa kuvaa myös, kuinka ihmisyyteen kätkeytyvä jumalallinen Itse tulee tietoiseksi Itsestään eli raamatullisesti ”Kristuksessa yksi ruumis, mutta olemme kukin toistemme jäseniä.” 1.Kor. 10:17. Symbolinen vastaavuus on ihmisen solut, jokainen on erillinen, mutta solut ovat samanaikaisesti ykseydessä, kehon ulkopuolella ei ole olemassaoloa. Idän uskonnoissa lähestytään ihmisyyttä, kuinka ihmisyyteen kätkeytyvä Luojan valo, Itse voidaan auttaa murtautumaan egon seinien läpi eli ihmisessä on uinuvana, piilevänä valaistumisen tila, mikä pitäisi herättää maallisuuden unesta. Heräämistä sanotaan Luoja-, taivaskokemukseksi tai Kristuskokemukseksi. Kun ihminen kokee Luojansa, niin kokee samalla todeksi Jeesuksen sanat rakkaudellisesta Isästä.
