Maalliset mielikuvat ovat hyvin voimakkaita, kuvaannollisesti kuin rummun pärinä estäen hienovaraista taivaallista musiikkia kuulumasta. Jos keskittyy yksipuolisesti maallisuuteen, niin näin henkinen puoli jää huomaamatta. Meditaatiossa ja rukouksessa virittäytyessä Luojan läsnäoloon, silloin mielen pitäisi olla hetki aivan hiljaa, tyyni ja rauhallinen. Koko elämän voi muuttaa enemmän ja enemmän Luojaläheiseksi meditaatioksi pyrkimällä tekemään mahdollisimman paljon yhdessä Luojansa kanssa. Päivässä on lukuisia hetkiä, jolloin voi huomioida kiitollisesti Luojansa hetken rukouksessa tai meditaatiossa.
Avataara Amma painottaa, kun ihminen lähestyy Luojan yhden askeleen, niin Tämä lähestyy sata askelta. Jos ihminen ajattelee, keskittyy Jumaluuteen, jolla on muoto, niin ihminen kohtaa ensimmäiseksi Jumaluuden muotona, jos keskittyy Jumaluuteen, jolla ei ole muotoa, niin taivaskokemus on kuin sulautuminen tietoisena rakkauden, autuuden mereen, Luojan energiakenttään. Amma suosittelee rakkaudellista lähestymistapaa, sillä tiedon tiellä pyrkiminen perimmäiseen totuuteen on hyvin vaikeata ja vain yksi tai kaksi tuhannesta onnistuvat. Olisi hyvä pyrkiä tuntemaan Luojan rakkaudellinen läsnäolo. Vilpitön sydämestä tullut rukous oikealle johdatukselle on erityisen tehokas.
Kertomuksessa tuhlaajapojasta tulee hyvin esiin, kuinka Luojan kohtaaminen on rakkaudellinen. Jokainen ihminen on Jumalan lapsi. Jeesus puhui rakkaudellisesta Isästä, kun ihminen kokee Luojakokemuksen, niin jokainen kokee saman.
Ihmisyydessä on keskeistä ymmärtäminen. Korkeampi minä, sielullisuuden kosketus pyrkii innoittamaan ihmistä korkeampaan ymmärrykseen ja valitsemaan korkeampi vaihtoehto sekä jättämään mahdollinen vanha virheellinen elämäntapa ja erehdyksensä.
