Sielu, korkeampi minä yrittää johdattaa ihmistä suurempaan ymmärrykseen ja tiedostamiseen luomalla tapahtumia ja kokemuksia. Kaikki tapahtumat, missä kauneus ja viisaus, jumalallinen luovuus ilmenee, antavat myös ihmiselle avaimen ymmärryksensä kohoamiseen. Hetkeen voi liittyä mahdollisuus suureen oivallukseen, mutta pitäisi olla läsnä oleva eli hetkessä tietoisena. Jos on uppoutunut ajatuksiinsa, niin samalla sulkee mielensä.
Jeesus toi uskontoon rakkauden. VT:n jumalakuva on hyvin erilainen kuin Jeesuksen kuvaama rakkaudellinen Isä. Jeesuksen kuvaama pyrkimys hyväntahtoiseen inhimilliseen ihmisyyteen, joka pyrkii totuudellisuuteen, mielenhallintaan sekä hengellisyyteen rakastaen Luojaa yli kaiken, on ihmisyyden tie takaisin Luojayhteyteen.
Maallisesti kaikki pyritään näkemään sattuman leikkinä. Henkissielullisesti sattuma on näennäistä. Walsch kanavoi kirjoissaan, että elämä on täydellistä, vaikka se ei olisikaan sellaista, mitä ihminen haluaa. Joskus on eduksi katsoa tapahtumia tarkkailijana kuin näytelmää mielen valkokankaalla. Tapahtuman vaikutus riippuu, kuinka siihen suhtautuu. Toisinaan voi päättää etukäteen, kuinka tapahtumaan suhtautuu ja reagoi.
Meidän aikakautemme on poikkeuksellisen materialistinen. Materialismissa arvostetaan yksipuolisesti älyä, nokkeluutta, tietoa, johdonmukaista ajattelua unohtaen, että ne ovat vain ihmisen työkaluja ilman omaa päämäärää. Taustalla pitäisi olla hyväntahtoinen inhimillinen ihmisyys, muutoin voi käydä, että ahneus ja oman eduntavoittelu tapahtuu luonnon ja lähimmäisten kustannuksella, kuten tapahtui ääriesimerkkinä Hitlerin Saksassa.
Kulttuuri, kulttuurin nälkä on sielullinen heijaste maallisuutteen, kuten eräänä erikoisuutena nähdään satunäytelmässä Prinsessa Ruusunen. Ihminen herää jossakin vaiheessa maallisuuden unesta korkeampaan ymmärrykseen. Sielu yrittää auttaa ihmistä elämän kokemuksien avulla henkisyyteen ja ottamaan Luojan huomioon elämässään. Jokainen etsii onnellisuutta. Suurin onni ja autuus on Luojayhteyden tietoinen kokeminen.
Sydämellisyys liittyy sielullisuuteen, eli ystävällisyys, huomaavaisuus, hyväntahtoisuus ja myötätuntoisuus; silloin ihminen on lähempänä omaa todellista henkistä olemustaan. Myötätuntoisuus on rakkauden ilmaisu. Valintatilanteessa ihmisen pitäisi huomioida korkeampi vaihtoehto, eli tuoda elämään hyväntahtoinen inhimillinen ihmisyys.
Elämä olisi hyvä nähdä Luojan lahjana ihmiselle. Rakkautta ja iloa ei voi ottaa, mutta kun tuo toiselle rakkautta ja iloa, niin sen voi kokea itsessään vastakaikuna. Ihmisen tulisi olla elämälle avoin ja läsnäoleva. Elämä on Luojan läsnäoloa ja näin elämä on täynnä mahdollisuuksia kokemiseen, mikä on avain syvällisempään ymmärtämiseen ja tiedostamiseen. Rakkaus on energisoiva, innostava ja luova voima. Monet taiteilijat ovat huomanneet, että tarvitsevat muusan innoittajaksi.
Jos ihminen on vanhojen ajatuksien ajatuskuplassa, niin elämä voi jäädä olennaisesti kokematta. On tärkeätä virittäytyä sielullisuuden herkkiin tunteisiin, kuten vastata lapsen hymyyn, sanoa sopivassa tilanteessa rohkaiseva kaunis sana, luoda hyväntahtoisia kiitollisia ajatuksia, huomata luonnon kauneus, antaa hetken huomio kukan kauneudelle ja linnun laululle jne. Kun ihminen kokee rakkautta, niin silloin on virittänyt Luojan rakkaudelliseen läsnäoloon.
