Myönteinen ja hyväksyvä asenne kutsuu Luojan mukaan elämään ja kielteinen asenne "paholaisen". Meditaatiossa ja rukouksessa ollaan hetki virittäytyneenä Luojan läsnäoloon eli siirrytään hetkeksi maallisesta tietoisuudesta, maallisesta mielikuvatodellisuudesta keskittymällä Luojan kokemiseen. Joillekin tämä onnistuu parhaiten luonnossa, jollekin koti-ikonin edessä, virittäytymällä henkiseen musiikkiin jne. Läsnä oleminen avaa mielen Luojan huomioimiselle ja kokemiselle sekä samalla sisäiselle viisaudelle, luovuudelle ja intuitiolle.
Luojan huomiolle on ominaista, rakkaudellisuus, onnellisuus ja totuudellisuus. Kun henkinen mestari kohtaa ihmisen, niin näkee egon seinämän takana Luojan valon odottamassa esiin tulemista eli näkee lähimmäisessä piilevänä valaistumisen tilan, sisäisen Itsen. Tapahtuman kehitystä kuvaa, kuinka erillisyys muuttuu ykseydeksi eli ego pienenee ja Luojayhteys voimistuu. Jeesuksen kertomuksessa tuhlaajapojassa tulee esiin, että vapaan tahdon mukaisesti ihmisen itsensä pitää aktivoitua ja toteuttaa toiveensa palata Luojayhteyteen erillisyyden kokemisesta.
Avataara Sai Babasta sanottiin, kun hän kohtasi ihmisen niin näki samalla tämän edellisen ja tulevan elämän.
