Mieli on minän sokea työväline. Mieli vertaa kaikkea keskenään ja pystyy virittäytymään melkein mihinkä tahansa. Mielessä ei ole suhteellisuuden tajua. Mielessä pieni ja suuri asia saavat saman huomion. Näin ihmistä voidaan harhauttaa tai kiusata korostamalla jatkuvasti jotakin pientä yksityiskohtaa tai virhettä, jolla itsessään ei olisi mitään merkitystä.
Jung toi esiin näkemyksen, että ihminen on saanut mielensä Luojalta ja kukaan ei tiedäkään, mikä mieli on. Mielellä ei ole omaa harkintakykyä eikä suhteellisuudentajua. Jos on jotakin paljon, niin se halua lisää. Jos on paljon todisteita, niin se haluaa lisää ja lisää. Minän, minätajunnan tulisi ohjata ajatuksiaan ja mihin mielensä kohdentaa. Ihanne olisi pitää keskeistä ajatusta jatkuvasti mielessään eli olla tässä suhteessa päämäärätietoinen.
Pelko liittyy läheisesti mieleen ja jonkin menettämiseen, rakkaus on päinvastoin jumalallinen ominaisuus. Rakkaus ja pelko eivät voikaan ilmetä yhdessä. Kun on käsittelemätön tunnehaava, niin se heijastuu suuttumuksena, syyllisyyden tunteina, levottomuutena. Henkisen kehityksen näkökulmalta syyllisyys on kuin laajalle levinnyt syöpä lamaannuttaen henkistä kehitystä. Syyllisyys estää rakastamasta itseään ja kun ei rakasta itseään, niin ei pysty rakastamaan muitakaan.
On keskeistä huomata, että käsittelemättömät tunnehaavat eli koettu epäoikeudenmukaisuus, kaltoinkohtelu, pahat sanat kuluttavat kaiken aikaa ihmisen rajallisia henkisiä voimavaroja. Näiden purkaminen on keskeistä, pelkkä ajatteleminen ei riitä. Yleensä riittää asiasta puhuminen tai kirjoittaminen. Asian suhteellisuus tulee hyvin esiin siinä, että mielessä voi olla jokin tunnehaava sanomisesta, vaikka sanoja on voinut kuolla vuosia aikaisemmin.
Olisi keskeistä valita eikä haluta. Täyttymätön toive synnyttää ärtyisyyttä ja jopa vihaa. Kielteiset tunteet kuten viha, kateus, ahneus samentavat mieltä tullen mielen painolastiksi. Mieli takertuu helposti maalliseen haluun, esineeseen ja ajatukseen, tämän jälkeen omat ajatukset lisäävät sitä mielen ajatuksien oravanpyörässä. Jokaisella on oma erityinen henkinen tie kuljettavana ja itsensä vertailu muihin voi viedä ihmisen harhapoluille.
