Korkeampi minä yrittää johdattaa ihmistä kohti Luojan rakkauden, onnellisuuden, ilon, elämän ykseyden lähdettä perimmäisenä pyrkimyksenä tietoinen Luojayhteys. Mitä enemmän ihmisen erillisyys korostuu takertumalla maallisuuteen, kehoon ja egoon, niin sitä enemmän pelko, ahdistus sekä pimeys astuvat elämään. Maallisesti tätä yritetään korvata maallisilla korvikkeilla. Ihmisen pitäisi siirtää tietoisuuskeskus takertumisesta kehoon kohti Luojayhteyttä. Henkissielullisesti keho on pelkkä kuori maallista elämää varten. Jokainen, joka on kokenut kehosta irtautumisen, tietää tämän kokemuksellisesti.
Näkökulman vaihtaminen voi muuttaa koko elämän. Usein maallisessa elämässä on keskeistä muiden arvostus, raha, kunnia ja menestys. Kehosta irtautumiskokemuksessa ihmiselle voi olla kuitenkin vastentahtoista palata kehoon. Henkisessä kokemuksessa voi maallinen arvojärjestys hetkessä muuttua. Ihmisen tulisikin arvostaa ja huomioida herkkiä sekä hienovaraisia korkeamman minän sielullisia kokemuksia, hetken tapahtumia, kosketuksia, henkisiä kokemuksia, jotka avaavat mieltä ymmärrykseen ja antavat näin mahdollisuuden syvällisempään elämän tiedostamiseen.
Raamatullisesti sanotaan, että Hänessä (Kristuksessa) me elämme, olemme ja liikumme. Avataara Amma tuo kirjoissaan esiin, ettei ihminen pystyisi liikuttamaan sormeakaan ilman Luojan huomiota, Tämän energiavirtausta.
Sielun olemus on sielullisuus, tunteet. Sielu on rakkauden ruumiillistuma, "muuntaja" ihmisen ja Luojan välissä. Korkeampi minä on kaiken aikaa ihmisen apuna viestittämällä sielun-, elämänsuunnitelmaa ihmiselle. Näin ihmisyydessä tuleekin keskeiseksi saada sielulliset kohottavat värähtelyt avukseen eli tämän antama mahdollisuus tietoisuutensa kohottamiseksi. Henkisessä kehitystapahtumassa tietoisuuskeskus alkaa siirtyä kohti Luojayhteyttä. Sielun rakkaudellisuus tekee jossakin vaiheessa henkisen sillan mielestä tietoiseen Luojayhteyteen.
Jotta ihminen voisi eheytyä, olla sopusoinnussa Itsensä kanssa, niin ihmisen pitäisi virittäytyä sielullisuuteen eli pyrkiä kokemaan elämän rakkaudellisuutta, iloa, onnellisuutta, osallistua elämän ja toisten auttamiseen, pitäisi virittäytyä jumalallisen kauneuden sekä viisauden ilmentymiin kuten kohottavaan musiikkiin ja taideteoksiin, luonnon ihmeisiin, kukan kauneuteen jne. Nämä mahdollistavat korkean tiedostamisen sielullisuuden kosketuksella.
Intuitiota, luovuutta ja tiedostamista ei voi pakottaa ajattelemalla, koska ne tapahtuvat eri tietoisuustilassa kuin maallisessa tietoisuustilassa, nimittäin sielullisuuden olemuksessa. Uudessa ratkaisussa maallinen mieli ajatuksineen pitää työntää hetkeksi syrjään ja avautua korkeammalle tietoisuudelle. Joskus on aivan kuin ratkaisun hakisi jostakin korkealta unen aikana. Aamulla voi vastaus olla kirkkaana mielessä.
