Sielulliseen elämäntapaan liittyy läheisesti tsakrojen aktivoituminen, mikä tapahtuu automaattisesti Jeesuksen Vuorisaarnassa kuvaamalla elämäntavalla. Sielulliseen puoleen liittyy elämän herkkä kokeminen ja huomioiminen sekä näin oman herkkyyden sekä hienovaraisen havainnoimisen kehittyminen. Olisi keskeistä kiinnittää huomiota tunteisiin, aavistuksiin, oivalluksiin, yleviin mielikuviin jne. Ne eivät synny solujen aineenvaihdunnasta vaan sielullisesta johdatuksesta.
Kun ihminen kokee erityisen henkisen kokemuksen, niin usein tämä kokemus työnnetään pois mielestä ja unohdetaan. Voidaan ajatella, että olipa erikoinen tapahtuma tai kokemus. Tämä on voinut olla kuitenkin aivan erityinen Luojan rakkauden kosketus virikkeeksi henkiselle aktivoitumiselle.
Henkisessä kehitystapahtumassa on keskeistä inhimillisen vuorovaikutuksen herkät tunteet, rakkaudellisen Luojayhteyden huomioiminen elävänä todellisuutena, rukoileminen, runon lausuminen, laulaminen, henkisesti kohottavat tilaisuudet, taideteokseen kuten ikoniin virittäytyminen, koiranpennun halaaminen, luonnon kauneuteen virittäytyminen, uiminen jne. eli osallistumalla läsnäolevana ja hetkessä tietoisena elämän kokemiseen. Symbolinen vastaavuus on autoa ajaessa. Kun hetkeksi pysähtyy ja menee auton ulkopuolelle, niin huomaa aivan eri maailman kuten tuulen vireen, lintujen laulun, kukkasten tuoksun ja kauneuden jne.
Kun ihminen ottaa totuuden, hyväntahtoisuuden ja rakkaudellisen viisauden johtotähdekseen, niin samalla alkaa virittäytyä Luojan läsnäoloon. Mitä enemmän Sielun rakkaudellisuus ja näin korkea tietoisuus voi ilmentyä ihmisen kautta niin sitä lähempänä on myös Luojan loputonta elämänenergian lähdettä ja sitä paremmin myös inhimillinen ihmisyys voi toteutua.
Raamatullinen symbolinen tapahtuma, missä Eeva antaa omenan, kuvaa ihmisyyteen liittyvää vapaata tahtoa sekä siihen liittyvää vastuuta. Kirkollisesti puhutaan perisynnistä, mutta voidaan puhua myös Luojan lahjasta ihmiselle. Vapaaseen tahtoon liittyy, ettei Luoja aineellistu ja pakota ihmistä tahtoonsa, vaan kaikki tapahtuu ihmisen kautta.
Jeesus kuvasi Vuorisaarnassa elämäntavan, kuinka jokainen voi kokea tietoisen Luoja-, taivaskokemuksen. Kolminaisuus on sekä henkisessä että maallisessa todellisuudessa eli ajatus - sana ja toteutus. Jos vain ajatellaan ja puhutaan, niin ei tapahdu mitään. Oikea ajatus vie ovelle mutta tarvitaan vielä sisään astuminen eli kokemus, toteutus. Esimerkiksi jos Kolumbus olisi lukenut kaiken mahdollisen ja puhunut loputtomasti, niin uutta mannerta ei olisi löytynyt ilman tekoa eli purjehdusta. Jeesus puhui laupiaasta samarialaisesta. Jos olisi vain puhuttu, niin ei olisi tapahtunut mitään toisen auttamiseksi. Jos matkalla löytäisi kauniin kirkon, niin ajatukset jättävät ulkopuolelle. Tarvitaan teko, toteutus astua ovesta sisään.
Taiteessa taiteilija on kuvannut pelko-olion. Paholaisen kanssa ei voi liittoutua, ei ole persoonallista paholaista. Vasta paha ajatus tekee vastavoimasta pahan. On keskeistä huomata, että ihminen voi luoda itselleen oman mielikuvituksen paholaisen tunteikkailla ajatuksilla. Tämän jälkeen omat kielteiset ajatukset heijastuvat mielestä aivan kuin käskysanoina. On helppo todentaa, että nämä käskysanat ovat omia ajatuksia.
Tunteen synnyttämä mielikuva on yleensä aavistuksenomainen. Ääriesimerkkinä alkoholismin tuskassa voi nähdä päivätietoisuudessa käärmeitä tai hämähäkkejä.
Pelko ja rakkaus ovat toisensa poissulkevia tapahtuen eri tietoisuustilassa. Pelko pyrkii lamaannuttamaan hetkeksi koko ihmisen, tukahduttaa ymmärrystä ja tiedostamista toimien näin myös toisten mahdollisena hallintakeinona. Ei saisi pelätä. Pelko on eri asia kuin varovaisuus. Pelko estää tehokkaasti lähestymästä Luojaakin. Luojan voi kokea vain rakkauden ja onnellisuuden värähtelyissä. Elämän ehtoopuolella ihmiset harmittelevat usein, mitä on jäänyt tekemättä pelkojen ja ihmisarkuuden vuoksi.
Jos luodaan jumalakuva kostonhimoisesta ja pelottavasta, niin kukaan ei pysty lähestymään tällaista, varsinkin jos on lisävaara iankaikkisesta kadotuksesta ja kärsimyksestä. Jeesus puhui Hyvästä Paimenesta, joka löytää viimeisenkin eksyneen lampaansa ja toisaalta Raamatun termi "aionios" tarkoittaa ajanjaksoa eikä iankaikkista.
